Nykyään ei enää ole keskinkertaista, eikä kiitettävää. On vain erinomainen ja olematon.

Kun nuori valmistuu toisen asteen oppilaitoksesta, hänellä pitää olla yli-inhimilliset arvosanat tai valmiiksi valitut väylä-opinnot.

Siinä missä jotkut tietävät, mitä opiskelevat, toiset seilaavat elämän virrassa sellaisella kompassilla, jonka magnetointi on vielä kesken.

Nuoruus ei enää ole matka. Se on suoritus, jonka vaativuustasosta määräävät vanhemmat sukupolvet. Suoritus, joka tulisi aloittaa ennen kuin siihen on valmis.

Peruskoulun viimeinen eli 9. luokka alkaa sinä vuonna, kun nuori täyttää 15 vuotta. Kaikki nuoret eivät todellakaan ole valmiita siinä iässä päättämään tulevaisuudestaan.

Yhteiskunta kuitenkin vaatii tätä päätöstä nykyään jopa uuden lain nojalla, joka pakottaa vaikka väkisin nuoret suorittamaan toisen asteen tutkinnon.

Jos oma identiteetti on selvittelyvaiheessa, eikä päätöstä tulevaisuuden uran suhteen tule tarpeeksi ajoissa, on yhteiskunnan silmissä väliinputoaja.

Sitten ihmetellään, kun nuoria ei kiinnosta koulussa mikään. Mihinkään ei motivoida, jos nuori ei kerran tiedä.

Elämän matkalle on nyt tarjolla vain 8-kaistainen loputtoman pitkä moottoritie, jonka valmiiksi muokatuille kaistoille nuoret väkisin työnnetään. Ei anneta aikaa rakentaa omaa tietä, joka myötäilisi muutoksia, haluja ja toiveita.

Olisi mutkia, mäkiä ja vähemmän maailmantuskaa. Enemmän kokemuksia.

Onneksi asioilla on tapana järjestyä. Vaikka elämä vaatii paljon nuorilta juuri nyt, lohdutuksena voin sanoa, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Väestönkasvun räjähtäessä 2050-luvulla nykynuorilta vaadittu tietämys nousee arvoon arvaamattomaan.

Nykyiset vaatijat, keski-ikäiset, joille tämän kolumnin omistin, ovat muuttaneet vanhainkoteihin. Hoitajinaan heillä ovat robotit ja ruokanaan heinäsirkkalastut.

Varoituksena: kun nuoret ajetaan väkisin elämän moottoritielle, he ajavat lopulta yhdessä kehityksen kanssa keski-ikäisistä vaatijoista todella lujaa ohi.

Kannattaisi antaa nuorille enemmän aikaa miettiä ja etsiä omia polkuja elämää varten, jos mielii joskus niillä poluilla olla.