Suurin osa oppijoista on tottunut käyttämään internetin palveluita vapaa-ajallaan. Oma käyttäjätunnus ja oma profiili ovat monille tuttuja käsitteitä. Oppijat yhdistävät luontevasti itse haluamallaan tavalla koulu-, koti-, harrastus- ja muita asioita käyttämissään verkkopalveluissa.

Oppijat -hankkeessa toteutettiin laaja kysely, jossa oppijat (ja opettajat) kertoivat omasta internetin käytöstään ja oppimisen paikoistaan ns. mediakakun (internetin palveluiden käyttöä kuvaava piirros) ja siihen liittyvän ainekirjoituksen avulla. Yleisesti voidaan todeta, että jo alakouluikäisillä on käytössään varsin monipuolinen valikoima erilaisia internetin palveluita. Yhteisöpalvelut, peliympäristöt sekä videoiden ja musiikin jakopalvelut ovat käytetyimpiä. Vaikka erilaisten palveluiden listaaminen ja käyttöönotto on oppijoille helppoa, oman oppimisen tunnistaminen, erittely ja määrittely tuottavat selviä vaikeuksia. Lähes ainoa poikkeus on englannin oppiminen, jonka mainitsevat erityisesti tietokonepelejä pelaavat pojat.

Oppijat-hankkeen aikana ei löydetty riittäviä perusteluja sille, miksi pedagogisista lähtökohdista suunnitellun palvelun käyttö pitäisi rajata vain koulussa (formaalissa ympäristössä) käytettäväksi. Sen sijaan pedagogisista lähtökohdista suunnitellulle verkkopalvelulle yleensä näyttää olevan edelleen tarvetta, mutta sen pitää yhdistellä luontevasti aiemmin opittua uuteen sekä  kotona, harrastuksissa, vapaa-ajalla ja töissä opittua koulussa tai kurssilla opittuun. Formaalista ja informaalista oppimisesta enemmän kappaleessa Informaali oppiminen

Oppijalähtöisen verkko-oppimisympäristön on toimittava kaikkialla missä on käytettävissä internet-yhteys. Palvelua pitää voida käyttää kaikilla niillä päätelaitteilla, joissa on toimiva internet-selain ja jotka ovat oppijan, opettajan ja huoltajan käytettävissä koulussa, kotona, vapaa-ajalla ja julkisissa tiloissa. Palvelun on oltava mahdollisimman ympäristö- ja laiteriippumaton.  

OmaTila-palvelun pedagogisista ratkaisuista tarkemmin kappaleessa OmaTila