Moikka vaan kaikille,
Keos-tiimin Oona täällä hieman päivittelee kuulumisia Papilio-luentoon liittyen.

Keos2017-foorumissa pääset kuuntelemaan Merja Koivulan ja Riitta Viitalan luentoa Papilio-ohjelmasta. Ohjelman nimi "Papilio" ei suoraan sanottuna sanonut minulle aluksi mitään, joten päätin turvautua kaikkitietävään ja itseäni selvästi fiksumpaan Googlen hakukoneeseen. Hetken kuluttua olinkin saanut näppärästi tietää kaikki oleellisimmat asiat aiheeseen liittyen.

Papilio on siis alun perin Saksasta lähtöisin oleva ennaltaehkäisyohjelma, joka on kehitelty paremman varhaiskasvatuksen saavuttamiseksi vähentämällä merkittävästi väkivallan ja riippuvuuksien syntymistä. Ohjelmassa keskitytään lasten tunnetaitojen ja sosiaalisen käyttäytymisen tukemiseen, mutta siinä myös pyritään ennaltaehkäisemään lasten tunteisiin ja tunneperäiseen käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. Yksi ohjelman tavoitteista on kuitenkin myös hoitaa jo ilmenneitä vaikeuksia aihepiiriin liittyen. Ohjelmassa keskeisessä roolissa olevat sosioemotionaaliset taidot luovat perustan myönteisille ihmissuhteille ja psyykkiselle hyvinvoinnille.

Papilio toimii Saksassa kuudessatoista liittovaltiossa, joiden piiriin kuuluu yli 6 500 kasvattajaa ja jo 130 000 saksalaista lasta on päässyt hyötymään ohjelmasta. Suomeen ohjelma on rantautunut hitaammin, mutta vuonna 2015 Suomessakin oli jo viisi Papilio-päiväkotia, 100 kasvattajaa ja 456 lasta. Päiväkoteja ja kasvattajia koulutetaan kuitenkin koko ajan lisää ja hankkeeseen on panostettu todenteolla. OKM onkin ottanut hankkeen yhdeksi rahoituskohteekseen ja näin ohjelma on saanut lisää tuulta alleen.

Tiesitkö, että ohjelman nimi "Papilio" tarkoittaa perhosta. Nimi viittaa ajatukseen, jonka mukaan jokainen lapsi tarvitsee itselleen siivet päästäkseen lentoon.

Ohjelman menettelytapoina toimivat lelujen vapaapäivä, Paula ja tunnepeikot sekä minun-sinun-meidän-peli. Lelujen vapaapäivänä lapset leikkivät ilman tavanomaisia leluja, joten leikittömyydestä ei suinkaan ole kyse, vaikka sitä ehdin jo pelätä! Lapset yksinkertaisesti joutuvat keksimään tekemistä itse tai yhdessä muiden ryhmäläisten kanssa, mikä antaa luovuuden kehittymiselle paremmat lähtökohdat. Samalla myös mielikuvitusleikit lisääntyvät sekä lapsen kielellinen ilmiasu vahvistuu.

Paula ja tunnepeikot ovat osana interaktiivista tarinaa, jonka kautta lapset pääsevät tutustumaan kyseisiin hahmoihin. Paula on 5-vuotias, joten lasten, erityisesti tyttöjen, on helppo samastua häneen. Paulan kanssa tarinassa esiintyvät tunnepeikot Nyyhky, Äksy, Säihky ja Hymy, jotka edustavat neljää perustunnetta: surua, vihaa, pelkoa ja iloa. Hahmojen ympärille kehkeytyvän tarinan myötä lapset oppivat tunnistamaan omia ja toisten tunteita sekä säätelemään tunneperäistä käyttäytymistä.

Minun-sinun-meidän-pelissä lapset puolestaan harjoittelevat sosiaalisia sääntöjä saaden samalla tuntea arvostusta ryhmässä läsnäolosta. Lapset ymmärtävät ryhmän normit ja osallisuutensa ryhmän toimintaan. Pelissä etusijalla on kuitenkin toisten vastavuoroinen auttaminen yhdessä sovittuja sääntöjä noudattamalla.

Papilio-ohjelma on selvästi kehitetty hyvää asiaa varten ja lasten kehitykseen onkin syytä kiinnittää erityishuomiota. Ohjelmaan tarkemmin perehtyessäni oli hieno huomata, kuinka hyvän vastaanoton ohjelma on saanut Suomessa. Yllätyksekseni löysin myös aiheeseen liittyvän videon Jyväskyläläisestä, ohjelman pilotissa mukana olleesta päiväkodista. Video on lyhyt ja aihetta mukavasti avaava, joten halutessasi voit sen itsekin katsoa tämän linkin kautta: https://areena.yle.fi/1-3812192.

Tiistaiterveisin,
Oona