Maakunnallisessa Lasten Parlamentissa keskiviikkona 8.11.2017 paikalla oli alakoululaisia ja opettajia 18 keskisuomalaisesta kunnasta keskustelemassa lasten toimijuudesta ja aikuisten tuesta koulumaailmassa. Edellisen kerran vastaava tapahtuma järjestettiin kaksi vuotta sitten, ja kuntarajat ylittävälle yhteistyölle, verkostoitumiselle ja kokemusten vaihtamiselle nähdään olevan suurta tarvetta jatkossakin.

Aamupäivällä aikuiset pohtivat keskenään, mitä lapsen toimijuus oikeastaan tarkoittaa, millaisia ovat oppilaskunnan hyvät käytännöt, miten oppilaiden osallisuutta ja toimijuutta voidaan vahvistaa ja mikä on aikuisen rooli lapsen osallisuuden syntymisessä.

Alakoululaisten oppilaskuntatoiminta on suhteellisen uutta, vaikka yläkouluissa käytäntö on ollut olemassa jo pitkään. Keskusteluissa tuli esille, kuinka jo alakouluikäisissä on valtava voima, lapset ja nuoret tekevät sekä oivaltavat itse - aikuisten tehtävä on mahdollistaa ja tukea toimintaa, mutta harmillisen usein juuri aikuiset ovat kuitenkin este lasten omatoimisuudelle. “Opettajat eivät näe metsää puilta”, kuten yksi osallistuja sanoi. Opettajat eivät mielellään anna oppitunneistaan aikaa esim. kyselyjen täyttämiseen, ja oppilaan poissaolo muutamilta tunneilta jonkin projektin takia nähdään varsin huonona asiana. Esimerkkinä mainittiin Toukofest-tapahtuma, jota oppilaat pääsevät itse suunnittelemaan ja järjestämään. Opettajien pitäisi ymmärtää, että vastaavista projekteista ja osallistamisesta on oppilaille valtavasti hyötyä, eikä projekteissa opittuun suhteutettuna muutaman matematiikan tunnin väliin jääminen ole vakava asia.

Lapsiin ja nuoriin pitäisi uskaltaa luottaa enemmän ja antaa heille päätös- ja toimintavaltaa heitä koskevissa asioissa. Oppilaskunnissa toiminnan fokuksen pitäisi olla juuri lapsilla: aikuiset antavat ohjeet ja auttavat tarvittaessa, mutta lapset hoitavat asiat itse. Lisäksi mainittiin, että oppilaskunnissa olisi hyvä jo hieman harjoitella oikeita kokouskäytänteitä, sillä lapsista ja nuorista pyritään kasvattamaan tulevaisuuden päättäjiä.

Opettajat kertoivat oppilaiden olevan hämmästyneitä siitä, että aikuisia aidosti kiinnostaa heidän asiansa, mikä on toisaalta hieman yllättävää. Eivätkö peruskoulujen opettajat ole nimenomaan lasten asialla, joten heidän kuuluu olla kiinnostuneita lasten asioista?

Aikuisten ollessa muissa tiloissa, lapset jäivät aloituspaikkaan pohtimaan esimerkiksi ennakkotehtävää ja tutustumaan toisiinsa. Eri kouluista tulleista lapsista sekoitettiin neljä ryhmää, jotka kiersivät erilaisia pisteitä.

Yhdessä mietittiin, millainen olisi ryhmän unelmien koulu. Ruokaa muovailtiin muovailuvahasta ja koulun pihalle ilmestyi monia liikuntapaikkoja. Koulut olivat upeita, isoja rakennuksia pääovineen ja erilaisine ikkunoineen. Lopuissa pisteissä mietittiin, miten kouluissa menee juuri nyt: kuunteleeko opettaja murheita? Puututaanko kiusaamiseen? Kiinnostaako koulun henkilökuntaa, mitä sinulle kuuluu? Vastaukset olivat pääosin positiivisia, mutta toki jossain kohdissa oli tyytymättömyyttäkin ilmassa.

Lapsilla on hieno kyky miettiä asioita tosi konkreettisesti. Kun lapsi sanoo “meille ei kerrottu, että yksi päivä oli ulkoliikkaa”, aikuinen toteaa “viestinnässä olleen ongelmia”. Ongelmat ja kokemukset ovat tosi konkreettisia, toisin kun aikuiset tuntuivat puhuvan enemmän yläkäsitteillä. Tämä tuli ilmi parhaiten iltapäivän ryhmätyöskentelyssä, jolloin lasten lisäksi jokaisesta ryhmästä löytyi myös opettajia.

Lasten Parlamentissa esiin nousseet ideat kootaan opettajille, ja Lasten Parlamentin terveisiä pääsee kuuntelemaan myös KEOS2017-foorumissa Kokoustila 1:ssä klo 11:45!

-Iiris ja Sofia