Meijerissä maidosta valmistetaan voita, kermaa, juustoa, piimää ja muita maitotuotteita

Kun maanviljelys tehostui 1800-luvun lopussa ja maidontuotantoon alettiin panostaa enemmän, maitoa riitti yli oman tarpeen. Maidon jatkojalostamista varten tarvittiin meijereitä. 1800-1900 -luvun vaihteessa Kauhajoella oli useita pieniä meijereitä kirkonkylän lisäksi myös muissa kylissä. Maamiesseura järjesti meijereille yhteistoimintaa. Maanviljelijät halusivat vetää yhtä köyttä, joten pienet meijerit yhdistettiin ja perustetiin osuusmeijeri Toivo vuonna 1905. Osuusmeijeri tarkoittaa sitä, että osuuskuntaan liittyneet vastaavat yhdessä tuotantolaitoksen toiminnasta. Osuusmeijeri Toivon toiminta laajeni nopeasti, kun karjanhoito tehostui ja maidontuotanto kasvoi. Kun Kauhajoelle saatiin rautatie, vienti helpottui ja meijerin tuottamaa voita ja juustoa vietiin jopa Englantiin asti.

Ennen autojen yleistymistä matkat olivat kuitenkin pitkiä päivittäisille maidonkuljetuksille. Siksi osuusmeijerit perustettiin myös Hyyppään, Päntäneelle, Nummijärvelle ja Ikkeläjärvelle.

Kuvissa Ikkeläjärven osuusmeijeri 1930-luvulla.

Osuustoiminta yleistyi, kun maanviljelijät huomasivat yhteen hiileen puhaltamisen edut. Kauhajoelle perustettiin yksi Suomen ensimmäisistä osuuskassoista (Alapään osuuskassa) eli pankki, joka myönsi lainoja tuottajille. Perustettiin myös lihaosuuskunta, kotieläinjalostus-, sähkö-, puhelin-, puimakone- ja vesiosuuskuntia.

Osuustoiminta on edelleen yleistä. Erityisesti suomalaiset meijerit ovat pääosin tuottajien omistamia osuuskuntia. Kun maidonkuljetus on helpottunut jäähdytettyjen säiliöautojen ansiosta, pienet meijerit ovat käyneet tarpeettomiksi ja kannattamattomiksi. Siksi Kauhajoella ei ole nykyään enää yhtään toimivaa meijeriä. Osa meijerinä toimineista rakennuksista on purettu, osa on muutettu muuhun käyttöön.