Kauhajoella tiedetään olleen pieni saha jo 1670-luvulla. Rakennukset tehtiin tuolloin vielä hirrestä, joten sahaustoiminta oli pienimuotoista. Puutavaraa käytettiin rakentamiseen uudisrakentamisen edetessä, mutta erityisesti Suomen sodan (1808-1809) jälkeen. Kurikan Mietoon perustettiin 1800-luvun alussa saha, joka osti paljon tukkeja Kauhajoelta. Sahatut laudat ja lankut myytiin Kristiinaan ja Vaasaan. Kauhajokisten tukkeja päätyi pian omillekin sahoille, kun Nummikosken Särkikoskelle ja Rauhaluomaan perustettiin saha 1840-luvulla. 1800-luvun loppupuoliskolla sahoja perustettiin Kauhajoelle lisää, usein vanhojen vesimyllyjen rinnalle. Höyry- ja tuulivoimaakin käytettiin energianlähteenä. Sahoja perustivat ennenkaikkea maanviljelijät, jotka puutavarakaupalla pyrkivät saamaan lisätuloja. Saatuaan pieniltä sahoilta kokemusta sekä sahaustoiminnasta että kaupanteosta, yhdistivät kahdeksan sahanomistajaa voimansa ja kokemuksensa ja perustivat Kauhajoen Saha oy:n 1922. Siitä kasvoi suuri puuteollisuusyritys.

Metsätalous muokkasi kulttuurimaisemaa monin tavoin. Metsien koloaminen, hakkuut, tukkien uitot, sahat ja myllyt jättivät joksikin aikaa ihmisen jäljen maisemaan. Puuta käytettiin haaskaten eikä metsänhoitoon aluksi kiinnitetty huomiota. 1800-luvun lopussa havahduttiin tukkien valtaisaan menekkiin (Kauhajoen sahoilla sahattiin noin tuhat tukkia päivässä!) ja salahakkuisiin. Salahakkuita torjumaan palkattiin metsänvartioita. Metsänhoitoa varten palkattiin 1900-luvun alussa metsänhoidon neuvojia ja perustettiin metsänhoitoyhdistyksiä. Neuvoja leimasi metsiä, laati metsätaloussuunnitelmia, aloitti kylvöjä ja istutuksia ja järjesti metsäkursseja ja esitelmiä. Metsien hoidosta säädettiin myös lakeja 1886 alkaen.

(Lue lisää: Puutavarakuume ja sahateollisuuden alku)

Soiden ja soistuneiden metsien ojitukset ovat muokanneet maisemaa 1930-luvulta alkaen. Suomessa on paljon soita ja suota syntyisi ilman ihmisen toimia koko ajan lisää. Yhdeksän suohehtaaria kymmenestä on soistunutta metsää. Kauhajoen metsätalousmaasta oli vuonna 1998 puolet suota ja siitä 40% soistunutta metsää. Soistumisen pysäyttämiseksi ja metsän kasvun parantamiseksi kosteita metsiä ojitettiin 1930-1990-luvuilla. Nykyään uusia ojia ei juurikaan enää kaiveta, mutta vanhoja ojia kunnostetaan tarpeen mukaan. Hakkuiden jälkeen saatetaan kuitenkin kaivaa ojia taimikon kasvuunlähdön turvaamiseksi, mutta ojien annetaan umpeutua, kun metsä kasvaa. Vesistöjen suojelu on otettava ojituksessa huomioon. 1900-luvulta alkaen soita on hyödynnetty myös turvetuotannossa.

Nykymetsä on kuin hakkuualueiden, istutusten ja eri-ikäisten metsien tilkkutäkki. Vanhat metsät ovat harvinaisia, mutta siellä missä nyt suojelemme metsiä, syntyy vähitellen vanhaa metsää. Kanjonimaisten purouomien varsilla Hyypässä on vielä pieniä alueita, joissa on sankkaa lehtimetsää.

 

Kuva: Harjun päremylly Muurahaiskylässä n. 1928. Katot päällystettiin päreillä ennen peltikattoja.