1700-luvun alussa muutto lopahti taas sotien ja pulavuosien vuoksi. Suuri Pohjan sota (1700-1721) ja isoviha (1713-1721) olivat vaikeita aikoja koko maalle. Armeijaa piti varustaa, ja väestöä verotettiin siksi ankarasti. Monilla tilallisilla ei ollut varaa pitää tilaansa, ja ne jätettiin autioiksi. Lisäksi vihollinen ryösteli ja teki tuhojaan.

Halla ja surkeat sadot tekivät elämän vieläkin vaikeammaksi. Ihmiset pakenivat vihollista ja piileskelivät metsämajoissa. Rauhan tultua väki oli vähentynyt, taloja oli autioina tai tuhottuina ja monet pellot oli jätetty kasvamaan umpeen.

Seudun toipumiseen kului sotavuosien jälkeen pitkä aika. Kauhajoella – kuten muuallakin maassa – oli 1700-luvun loppupuolella paremmat ajat ja savuluku lisääntyi. Väestönkasvu ei johtunut pelkästään uudisrakentamisesta. Uudet lait (isojako 1749) johtivat tilojen jakamiseen ja torpparitilojen raivaamiseen, mikä helpotti oman perheen perustamista. Torpat olivat pieniä taloja, jotka vuokrattiin yhdessä pienen maatilkun kanssa.

Tyypillisessä 1700-luvun torpassa oli tupa, porstua ja porstuakamari, joskus myös kuisti. Uuneihin muurattiin jo savupiippu. Tuon ajan pihapiirissä oli parikymmentä rakennusta: talli, navetta, läävä, aittoja, varastoja, sauna, riihi ja paja, kenties myös toinen asuintupa vanhalle isäntäparille tai palkollisille. Rakennukset sijoitettiin pihan ympärille eli muodostui umpipiha. Pihoja saattoi olla kaksikin, joilloin toinen oli karjapiha, toinen miespiha. Karjapihan ympärillä oli eläinten suojat, tunkio ja huussi, miespihan ympärillä asuinrakennukset ja aittoja. Jossain vaiheessa ulkorakennuksen keskelle alettiin tehdä kärryillä läpiajettava avokatos, niin sanottu portinalunen. Kuva: Hämes-Havusen umpipiha. Saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Kylien rakenne muuttui sellaiseksi, että kantatilat olivat jokivarressa ensimmäiseksi raivattujen peltojen yhteydessä ja torpat kauempana laakson reunamilla. Tervanpoltto oli erityisen tärkeä sivutulon lähde Kauhajoella 1700-luvulla. Tervaa vietiin Kristiinankaupunkiin. Tervasta saatujen tulojen ansiosta moni vaurastui, mikä näkyi vähitellen myös asumisessa. Talojen koko alkoi kasvaa.

Kauhajoella on säilynyt kymmenkunta ennen Suomen sotaa (1808-1809) rakennettua taloa. Niistä viisi sijaitsee Hyypässä: Jokinen (1799), Yli-Jokimäki (1700-l), Ala-Pantti (1800), Yli-Teevahainen (1764) ja Rinta-Ratus (1804). Muita Kauhajoen vanhimpia rakennuksia ovat Latvakala Aronkylässä (1782), Möykky Päntäneellä (1799), Latva-Pukkila Pukkilassa (1799), Joensivu Nummijärvellä.

Kuva: Yli-Teevahainen, Hyyppä. Rakennustietokannan mukaan talo on rakennettu 1764. Ylempi kuva on vuodelta 1968. Rakennuksen alkuperäinen ulkonäkö on voinut muuttua remonttien myötä. Taloa on tiettävästi lyhennetty. Alakuva on otettu vuonna 2017.