Kristillinen kirkko
Kirkkorakennus
Kirkkosali, sakaristo, krypta ja asehuone
Seurakunta kokoontuu messuun ja muihin toimituksiin kirkkorakennuksen suurimpaan tilaan eli runkohuoneeseen. Keskiajalla kirkon kuori erotettiin kirkkosalista aidalla. Kivikirkon sali voitiin muurata yksi-, kaksi- tai kolmilaivaiseksi. Laivalla tarkoitetaan pitkittäistä, itä-länsisuuntaista tilaa, joka muodostuu seinien tai niiden suuntaisten pilaririvien väliin.
Sakaristo (sacer – pyhitetty, pyhä) rakennettiin runkohuoneen pohjoispuolelle, kuorin kohdalle. Siellä pappi pukeutuu liturgiseen asuunsa ja siellä myös säilytetään alttariastiastoa kuten ehtoollisvälineitä.
Krypta on kirkon kellari eli kirkon lattian alle rakennettu kammion tai holvin tapainen tila. Kryptaa on voitu käyttää arvoesineiden tai pyhäinjäännösten säilytyspaikkana tai hautana. Nykyään krypta voi olla esimerkiksi näyttelyiden ja erilaisten tilaisuuksien järjestämispaikka
Asehuone, vanhojen kirkkojen eteistila, rakennettiin runkohuoneen eteläseinässä keskiajalla olleen pääsisäänkäynnin eteen, usein lähemmäs länsipäätyä. Asehuone oli alun perinkin eteis- ja valmistautumistila siirryttäessä kirkkopihalta kirkkosaliin. Nimestään huolimatta se ei ollut aseiden säilytystila.
Tekstilähde: http://www.mobiilikirkko.fi/bongaakirkko/kirkkorakennuksen_osat.html
Kuvalähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkko_(rakennus)#/media/Tiedosto:Transept.png
#/media/Tiedosto:Transept.png){kind=link}
Kirkkotekstiilit
Kuva 1. Alttarin etuseinämä.
Alttari on ehtoollisen viettämisen paikka, siis seurakunnan ruokapöytä. Siksi siinä on käytetty pöytäliinaa, joka tavallisimmin on valmistettu käsin tehdystä pellavakankaasta.
Alttarilla voidaan käyttää myös pienempää valkoista neliömäistä liinaa eli korporaalia, joka levitetään alttarin keskelle ja jonka päälle ehtoollisaineet asetetaan.
Kuva 2. Alttarin pöytäliina kuvattuna Pietarsaaren kaupunginkirkosta.
Kalkkiliina peittää ehtoollismaljaa. Sen väri seuraa kirkkovuotta.
Kuva 3. Ehtoollismaljan päälle aseteltava kalkkiliina.
Saarnatuolin kirjatelineessä voidaan käyttää ns. kirjaliinaa, joka myös seuraa kirkkovuoden liturgisia värejä. Kirjaliinassa käytetään usein Jumalan sanaan tai evankelistoihin liittyviä symboleita.
Kuva 4. Nousiaisten kirkon saarnastuolin kirjaliina.
Tekstilähde: https://peda.net/p/pirjo.salminen/suntion-k%C3%A4sikirja/jt/symboliikka/kirkkotekstiilit
Kirkon esineistö
Papin vaatetus
Alba |
| Alba pohjautuu antiikin ajan ihmisten tunikaan. Nimi tulee valkoista merkitsevästä latinan sanasta, alba on aina valkoinen. Alba ilmaisee puhtautta ja kärsivällisyyttä. Opillisen selityksen mukaan alba viittaa kastepukuun ja kuvaa Kristuksen vanhurskautta, johon ihminen kasteessa puetaan. Alba muistuttaa kasteen armosta ja kastetun velvollisuudesta vaeltaa valossa, Kristuksen ihanteiden mukaan. Albaa voivat käyttää muutkin jumalanpalveluksessa avustavat, sillä se on kasteessa saadun yleisen pappeuden tunnus. Albaa käytetään myös konfirmaatiossa. |
Stola |
| Stola on erityisen pappeuden merkki, jota papit käyttävät joko suorana edessä laskeutuen tai edessä ristissä. Diakonian virkaan vihityt käyttävät stolaa niin, että se kulkee vain vasemman olkapään yli oikealle kupeelle. Stolan alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Tavallisimmin sen merkityksenä pidetään kutsua alistua Kristuksen ohjattavaksi, ottaa hänen ikeensä kannettavakseen. |
Kuva 1. Alba viestii armosta, stola nöyryydestä ja lempeydestä. Kuvalähde: https://yle.fi/uutiset/3-10432733
Vyö |
| Vyötärölle sidottava vyö muistutti alkujaan Kristuksen saamista raipaniskuista. Siinä on nähty myös suojeluksen, kieltäymyksen, nuhteettomuuden ja totuuden vertauskuvaa. Tavallisimmin vyöhön liitetään Efesolaiskirjeen kohta: Kiinnittäkää vyöksenne totuus. (6:14) Vyö muistuttaa myös Jumalan lupauksesta: Jumala vyöttää omansa voimallaan (Ps. 18:33). Papeilla vyö ilmaisee, että Kristus on vyöttänyt palvelijansa työhönsä. (Joh. 21:18) |
Kasukka |
| Ehtoollisjumalanpalveluksessa liturgilla on alban päällä messukasukka. Latinankielinen sana on tarkoittanut pientä taloa, mikä on ilmeisesti viitannut kasukan telttamaiseen muotoon. Nykyisin sen katsotaan kuvaavan ennen kaikkea Jumalan kaiken peittävää armoa. Vanhastaan sen ajateltiin muistuttavan kärsivän Kristuksen viittaa tai kehottavan hyveistä suurimpaan, rakkauteen. Kasukka valmistetaan arvokkaista kankaista yleensä tekstiilitaiteilijan tilaustyönä. Värit seuraavat kirkkovuoden liturgisia värejä. Selässä on usein risti muistuttamassa ehtoollispöydän todellisesta isännästä. |
Kuva 2. Messuissa käytettävä kasukka. Kuvalähde: https://sacrum.fi/messukasukka-aspis
Tekstilähde: https://peda.net/p/pirjo.salminen/suntion-k%C3%A4sikirja/jt/symboliikka/kirkkotekstiilit
Kristilliset symbolit
