Rooman valtakunta ja sen monijumalainen uskonto

Rooman valtakuntaa hallitsi keisari ja se oli sotaretkien avulla levittäytynyt alueellisesti laajaksi valtakunnaksi, joka käsitti alueellišesti Välimeren ympäristön kokonaisuudessaan. Jeesus syntyi Betlehemissä, joka kuului Rooman valtakuntaan. Rooman valtakunnassa uskottiin ja palvottiin monia jumalia. 

Uskonto oli roomalaisille hyvin tärkeä. Jumalia oli paljon. Suurin osa jumalista oli kreikkalaisia, mutta roomalaiset antoivat niille omat nimensä, esimerkiksi ylijumala Zeuksesta tuli Juppiter. Lisäksi roomalaiset muokkasivat kreikkalaisten jumalia omiin tarpeisiinsa paremmin sopiviksi. Se tarkoitti esimerkiksi sitä, että jumalan luonnetta ja merkitystä muutettiin. Jumalia omaksuttiin myös muistakin kulttuureista kuin antiikin Kreikasta. Jokaisella jumalalla oli oma merkitys ja tehtävänsä. Jumalat olivat eräänlaisia suojelijoita. Jumalilta haettiin turvaa ja suojelusta rukoilemalla ennen mitä tahansa tehtävää tai tapahtuvaa asiaa.

Tärkeimpiä jumalia roomalaisille olivat kotijumalat. Niiden katsottiin kuuluvan perheeseen ja roomalaisissa kodeissa olikin oma alttari kotijumalille. Alttari sijaitsi Kodin tärkeimmässä huoneessa eli atriumissa. Kodin jumalien palvominen tapahtui perheen isän johdolla. Roomassa oli myös arvostettuja naisia kuten Vestan temppelin papittaret. Heitä arvostettiin, koska he palvoivat kuninkaallista kotilieden jumalaa. Roomalaiset antoivat jumalilleen uhrilahjoja. Härkä oli yleisin uhrieläin. Aluksi roomalaisilla ei ollut erityisiä alttareita tai uhrialttareita jumalilleen uhraamista varten. Ajan myötä kuitenkin jumalille rakennettiin uhrialttareita. Niiden koko vaihteli kodin pienistä kodinjumalien alttareista valtaviin temppeleihin.

Rooman uskonnollinen johtaja oli ylipappi eli pontifex maximus. Rooman ensimmäinen keisari Augustus nimitti itsensä ylipapiksi ja siitä lähtien keisarit toimivat Rooman ylipappeina. Roomalaiset palvoivat myös keisareitaan jumalina.

Roomassa vallitsi uskonvapaus ja uskontoja oli myös monia. Oli tavallista, että roomalaisten palvoivat muidenkin uskontojen jumalia. Jumalten palvonta oli hyvin tarkkaan määritelty ja palvontamenojen kaavoja piti noudattaa erityisen tarkasti. Uskonnolliset pyhät ja juhlat määräsivät roomalaisten kalenterin ja vuosirytmin. (Lähde: https://peda.net/lapinlahti/perusopetus/mjlk/alakoulu/luokat/5-6e/historia-5/antiikin-rooma/arj. Luettu29.9.2018)

Jumalien tehtävänä oli suojella valtiota ja turvata sen menestys. Keisari itse oli uhrimenojen ylin valvoja. Keisarin senaatin istuntosalissa on Victorian, voitonjumalattaren, alttari. Julkiseen uskonnonharjoitukseen kuului jumalten kunnioituksen ja heille uhraamisen lisäksi myös uhraaminen keisarin kuvapatsaan edessä. Tämä tapa sai alkunsa keisari Augustuksen aikana. Valtionuskonto menoihin osallistuminen oli kansalaisvelvollisuus, mutta kukin sai pitää muita jumalia virallisten jumalien rinnalla. Jumalista ei ollut valtakunnassa puutetta.




Juutalaisuus Rooman valtakunnassa

Rooman valtakunnassa juutalaisuus oli hyväksytty vähemmistön uskonto. Heillä oli lupa harjoittaa omaa uskoaan ja olla palvomatta keisaria, koska se oli ristiriidassa ensimmäisen käskyn Minä olen Herra sinun Jumalasi. sinulla ei tule olla muita Jumalia, kanssa. Juutalaisia oli Palestiinassa (nykyisen Israelin alueella) pääkaupungissa Roomassa ja itäisen Välimeren suurkaupungeissa Aleksandriassa ja Antiokiassa.