Ristiretket

Ristiretket



RISTIRETKET TIIVISTETTYNÄ


Ristiretket olivat paavin hyväksymiä, uskonnollisesti motivoituja sotaretkiä. Niitä tehtiin keskiajalla useampaan eri kertaan Aluksi tarkoitus oli vallata Jerusalem takaisin kristittyjen hallintaan, minkä vuoksi ensimmäiset ristiretket kohdistuivat islaminuskoisia vastaan. Ristiretkien kohteena olivat Lähi-Itä ja Egypti.

Vuonna 1095 Bysantin keisari Aleksios I Komnenos pyysi apua paavi Urbanus II:lta seldzukkeja vastaan. Urbanus innostui tästä ja alkoi saarnata ristiretkeä Jerusalemin vapauttamiseksi. Ristiretkiaate voidaan katsoa alkaneen vuonna 1095 Paavi Urbanus II:n Clermontin kirkolliskokouksessa pitämän saarnan seurauksena. Paavi "antoi Jumalan hänelle suomalla vallalla kaikkien ristiretkissä menehtyneiden synnit anteeksi", kuten paavi Urbanus II kirkolliskokouksessa sanoi ja lupasi myös jokaiselle taistelussa kuolleelle kristitylle ikuisen autuuden.





Paavi ja keisari


PAAVI PYHÄ LEO KRUUNAA KAARLE SUUREN KEISARIKSI JA SITOO KIRKON KIINNI MAALLISIIN VALTARAKENTEISIIN.