Tutkijoiden mukaan miehistä puhutaan usein vain sukunimellä, naisista taas mainitaan myös etunimi. Onko tällä merkitystä arvovallan kannalta? 

Pelkällä sukunimellä puhuttelu hyödyttää miehiä – auttaa heitä etenemään uralla, tutkimus kertoo

Tutkimusten mukaan ihminen pitää pätevämpänä henkilöä, josta puhutaan vain sukunimellä. Naisia voi haitata työelämässä se, että heihin viitataan usein koko nimellä.

DARWIN, Einstein, Newton – kuuluisiin miespuolisiin tieteilijöihin on tapana viitata pelkällä sukunimellä. Naisista taas tavataan käyttää koko nimeä: Marie Curie, Rosalind Franklin, Jennifer Doudna. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa puolestaan vastakkain olivat useimmiten Hillary ja Trump, eivät Clinton ja Trump. 

Etunimen, koko nimen tai pelkän sukunimen käyttöön on tietysti monia syitä tilanteesta riippuen. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että pelkällä sukunimellä henkilöön viittaaminen saa tämän vaikuttamaan pätevämmältä ja usein pelkällä sukunimellä viitatun henkilön oletetaan olevan mies. 

Miehet siis näyttävät hyötyvän käytännöstä, jossa heistä puhutaan vain sukunimellä, mutta naisista koko nimellä.

PSYKOLOGIT Stav Atir ja Melissa Ferguson Cornellin yliopistosta halusivat tutkia, vaikuttaako pelkän sukunimen käyttö todella ihmisten oletuksiin henkilöstä. Atirin havaintojen mukaan esimerkiksi miespoliitikoista puhutaan huomattavasti useammin vain sukunimellä kuin naisista. 

Ensin tutkijat vahvistivat havainnon käymällä läpi 300 yhdysvaltalaista politiikan radio-ohjelmaa ja 5 000 arviota, jotka opiskelijat olivat tehneet professoreistaan. Aineistosta ja muista vastaavista tutkimuksista Atir ja Ferguson havaitsivat, että niin tieteessä, kirjallisuudessa kuin politiikassakin sekä miehet että naiset viittaavat miespuoliseen henkilöön pelkällä sukunimellä tuplasti niin useasti kuin naispuoliseen henkilöön. 

KAKSIKKO toteutti seuraavaksi kokeen, johon he olivat kehittäneet tarinan kuvitteellisesta, kuuluisasta kemististä. Henkilön nimi oli ryhmästä riippuen joko Douglas Berson tai Dolores Berson. 184:ää koehenkilöä pyydettiin kirjoittamaan tiivistelmä jommankumman henkilön elämästä. Miespuolisesta Douglasista kirjoittaneet koehenkilöt viittasivat häneen keskimäärin neljä kertaa niin useasti pelkkänä Bersonina kuin toisen ryhmän jäsenet, jotka kirjoittivat naispuolisesta Dolores Bersonista. 

JOSTAIN syystä ihmisillä siis todella on taipumus jättää etunimi pois, kun on kyse miehestä, ja vastaavasti korostaa naisten sukupuolta puhumalla heistä koko nimellään. Tämä voi kuitenkin johtaa ajatusvinoumaan, joka haittaa naisia työelämässä. Atir ja Ferguson havaitsivat nimittäin jatkotutkimuksessa, että tutkijoita, joihin viitataan pelkällä sukunimellä, pidetään helposti pätevämpinä kuin niitä, joista puhutaan koko nimellä.

500 koehenkilölle esitettiin lista tutkijoita ja heitä pyydettiin arvioimaan, kenen kuuluisi saada puolen miljoonan dollarin arvoinen kansallinen tiedepalkinto. Kun henkilöt esiteltiin pelkällä sukunimellä, koehenkilöt soivat näille palkinnon 14 prosenttia todennäköisemmin.

MONESSA ammatissa henkilön sukupuoli on yhä oletusarvoisesti mies, Atir sanoo New Scientist -lehdessä. ”Kun kuulemme sukunimen, yhdistämme sen miespuoliseen henkilöön”, Atir sanoo. 

Tapa viitata esimerkiksi naistutkijoihin useammin koko nimellä voi yksinkertaisesti johtua halusta antaa heille tunnustusta miesvaltaisella alalla korostamalla heidän sukupuoltaan. Tämä voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan. ”Työmme viittaa siihen, että naisista syntyy kuva vähemmän arvovaltaisina”, Atir sanoo.

NAISIA syrjivä vinouma voi päteä esimerkiksi tutkimusrahoituksessa. Farmakologian professori Tina M. Iverson Vanderbiltin yliopistosta kertoi omista kokemuksistaan muutama vuosi sitten Nature-lehdessä. Ensimmäisenä tutkijavuonnaan 2005 Iverson täytti 16 tutkimusapuraha­hakemusta koko nimellään. Vain yksi hyväksyttiin. Seuraavana vuonna hän teki samat hakemukset, mutta laittoi niihin vain nimikirjaimensa: T. M. Iverson. Viisi hakemusta hyväksyttiin. Kolmantena vuonna yliopisto otti käyttöön sähköisen apurahahakemus­järjestelmän, joka Iversonin tietämättä laittoi hakemuksiin automaattisesti hänen koko nimensä. Jälleen läpi meni vain yksi hakemus. Seuraavana vuonna Iverson järjesti niin, että sähköinen järjestelmä näyttää vain hänen nimikirjaimensa, ja kas kummaa – hakemusten läpimenoprosentti viisinkertaistui. 

”Olen sama hakija. Nähtävästi lopputuloksiin vaikutti se, että hakijat näkivät minun olevan nainen”, Iverson kirjoitti.

TIEDEJULKAISEMISESSA on havaittu myös niin sanottu Matteus-vaikutus. Nimi on otettu Raamatun jakeesta (Matt. 13:12), jonka mukaan edut kasautuvat niille, joilla niitä jo on.

Toisin sanoen tutkimusten vertaisarvioijat suhtautuvat suopeammin artikkeleihin, jos ne on kirjoittanut nimekäs tutkija nimekkäästä yliopistosta. Kuuluisten tutkijoiden työt menevät helpommin läpi tiedelehdissä.

Tämä vinouma korjautuisi kaksoissokkoutetulla arviointikäytännöllä, jossa tutkimusten tekijät ja niiden arvioijat eivät tiedä toistensa nimiä.