PS1
Toimiva ja oppiva ihminen (PS1)
Yleiset tavoitteet
Moduulin tavoitteena on, että opiskelija
- ymmärtää, millainen tiede psykologia on ja että psykologinen tieto perustuu tutkimuksiin
- osaa kuvailla tieteellisen ajattelun peruspiirteitä psykologian näkökulmasta
- osaa selittää tietoisen ja ei-tietoisen toiminnan luonnetta ja eroja
- osaa eritellä ihmisen toimintaan liittyviä psyykkisiä, biologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä
- tutustuu johonkin hyvinvoinnin ilmiöön psyykkisestä, biologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta
- osaa eritellä oppimiseen liittyviä psyykkisiä, biologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä sekä arvioida ja kehittää tämän tiedon pohjalta omaa oppimistaan ja opiskeluaan.
Keskeiset sisällöt
Psykologia tieteenä
Ihmisen toiminnan tarkastelu psykologian näkökulmista
- psyykkinen näkökulma: perustietoa tiedonkäsittelystä, motiiveista ja tunteista
- biologinen näkökulma: perustietoa hermoston toiminnasta ja evoluutiopsykologian lähestymistavasta
- sosiaalinen näkökulma: perustietoa sosialisaatiosta ja tilannetekijöistä
- kulttuurinen näkökulma: esimerkkejä kulttuurien eroista ja yhtäläisyyksistä
- tietoinen ja ei-tietoinen toiminta
Oppiminen ja opiskelu psykologian näkökulmista
- psyykkinen näkökulma: ehdollistuminen, perustietoa työmuistin ja säilömuistin toiminnasta, sisäiset mallit, oppimisstrategiat, metakognitio, tavoiteorientaatiot ja pystyvyysuskomukset
- biologinen näkökulma: aivojen plastisuus ja unen vaikutus oppimiseen
- sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma: esimerkkejä oppimisen sosiaalisuudesta ja erilaisista oppimiskulttuureista
Psykologinen tutkimus
- tieteellinen tieto ja arkitieto
- tieteellisen tutkimuksen prosessi
- otoksen ja perusjoukon merkitys tutkimuksen arvioinnissa
- psykologisen tutkimuksen eettiset periaatteet
- esimerkkejä laadullisista ja määrällisistä psykologian tutkimuksista
Tärkeitä asioita oppimisessa
- Kysy (tekstiltä, opettajalta, itseltäsi)!
- Älä toista tietoa, vaan opiskele ajattelun varassa!
- Käytä jotakin mieleenpalautustekniikkaa!
Syväsuuntautuneessa oppimisessa tavoitteena on asioiden ymmärtäminen ja taitojen kartuttaminen pysyväksi pääomaksi. Syväsuuntautunut oppiminen tuottaa parempia ja pitkäkestoisempia tuloksia, kuin pintasuuntautunut. Sen tueksi kyllä tarvitaan ripaus strategista opiskelua, jossa kurssin suorittamiseksi asetetut ulkoiset vaatimukset otetaan riittävästi huomioon. Puhtaasti strateginen opiskelu, jossa tehdään se ja vain se, mitä hyvään arvosanaan tarvitaan, ei kuitenkaan ole yhtä palkitsevaa kuin syväsuuntautunut oppiminen, vaikka se voikin tuottaa kohtuullisen hyviä tuloksia. Sisäisen motivaation säilymisen kannalta mahdollisuus opiskella syväsuuntautuneesti ja tähdätä ymmärtämiseen on ensiarvoisen tärkeää.
Lähde: psykologianopettaja Tiina-Maria Päivänsalon blogi
Ohjeita kertaamiseen ja taitavaan opiskeluun
Kun luet tekstiä, lue kokonaisuus. Pyri ymmärtämään.
1. Poimi lukiessasi erilleen olennainen yksityiskohtainen tieto, jonka muistaminen on tarpeellista, ja jota
et todennäköisesti muista vain ymmärtämiseen tähtäävän lukemisen pohjalta.
Älä poimi kaikkea, mitä olisi hyvä muistaa. Vain ymmärtämisen, ajattelemisen ja ongelmanratkaisun
kannalta välttämättömät perustiedot kuuluvat tähän ryhmään. Tällaista tietoa on lukio-opiskelussa
tyypillisesti vain vähän. Aineksen määrä riippuu oppiaineesta: esimerkiksi kemian ykköskurssilla tällaista
tietoa on paljon, mutta psykologiassa vähän. Välttämättömät määrittelyt, kaavat tms. kuuluvat tähän.
Useimmat yksityiskohdat opit kuitenkin parhaiten ymmärtämiseen tähtäävän lukutavan sivutuotteena.
2. Kun luet, pyri jäsentelemän tietoa aktiivisesti. Tähtää kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Ajattele
aihetta lukiessasi siitä! Olennaista ei ole se, mihin tahtiin silmäsi kiitävät riveillä, vaan se, mitä mielessäsi
tapahtuu.
Kysy itseltäsi kysymyksiä ja etsi niihin vastauksia.
Alleviivaa aktiivisesti.
Tee omia merkintöjä ja muistiinpanoja. Piirrä miellekartta. Piirrä kaavio. Tiivistä laaja kokonaisuus yhdelle
sivulle.
Etsi väitteitä ja niiden perusteluja.
Mieti esimerkkejä. Etsi tiedolle sovellusmahdollisuuksia.
3. Luettuasi pysähdy ja pyri palauttamaan mieleen, mitä juuri opit. Älä kertaa toistamalla, vaan vaivaa
muistiasi!
Palauta mieleen valitsemasi kokonaisuus. Se voi tapahtua vaikka näin:
Selitä piirtämäsi kaavio ääneen.
Piirrä miellekartta uudelleen muistista.
Mieti asia läpi.
Opeta asia muille.
Kirjoita nopea tiivistelmä.
Ratkaise tunnilla käsitelty ongelma itsenäisesti uudelleen.
Selitä oppikirjassa korostetut käsitteet ja miten ne liittyvät toisiinsa.
Älä välitä, vaikka jotkin yksityiskohdat unohtuvat tai et muista kaikkea. Tavoitteena ei ole tiedon
toistaminen, vaan tärkeiden ajatusten ajatteleminen uudelleen muistinvaraisesti. Kun olet palauttanut
kokonaisuuden mieleesi, voi sitten tarkistaa ja täydentää yksityiskohtia.
4. Palaa tekstin pariin. Mieleenpalauttamisen jälkeen tiedät paljon paremmin, mihin aika kannattaa tässä
vaiheessa käyttää, koska sinulla on tuntumaa siihen, mikä sujui ja mitä et ymmärtänyt.
Kertaa se, mikä oli vaikeaa palauttaa mieleen.
Varmistu asioiden välisistä suhteista. Syvennä ja tarkenna.
Syvennä ja laajenna näkökulmaa. Miten asiat liittyvät toisiinsa? Muihin oppiaineisiin? Omiin kokemuksiisi?
Tiivistä lisää! Tee valintoja sen suhteen, mikä on olennaista ja mikä ei. Kaikki tieto ei ole yhtä tärkeää.
Etsi olennaiset periaatteet ja tärkeimmät asiat. Palauta ne uudelleen mieleen (kuten edellä).
1. Poimi lukiessasi erilleen olennainen yksityiskohtainen tieto, jonka muistaminen on tarpeellista, ja jota
et todennäköisesti muista vain ymmärtämiseen tähtäävän lukemisen pohjalta.
Älä poimi kaikkea, mitä olisi hyvä muistaa. Vain ymmärtämisen, ajattelemisen ja ongelmanratkaisun
kannalta välttämättömät perustiedot kuuluvat tähän ryhmään. Tällaista tietoa on lukio-opiskelussa
tyypillisesti vain vähän. Aineksen määrä riippuu oppiaineesta: esimerkiksi kemian ykköskurssilla tällaista
tietoa on paljon, mutta psykologiassa vähän. Välttämättömät määrittelyt, kaavat tms. kuuluvat tähän.
Useimmat yksityiskohdat opit kuitenkin parhaiten ymmärtämiseen tähtäävän lukutavan sivutuotteena.
2. Kun luet, pyri jäsentelemän tietoa aktiivisesti. Tähtää kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Ajattele
aihetta lukiessasi siitä! Olennaista ei ole se, mihin tahtiin silmäsi kiitävät riveillä, vaan se, mitä mielessäsi
tapahtuu.
Kysy itseltäsi kysymyksiä ja etsi niihin vastauksia.
Alleviivaa aktiivisesti.
Tee omia merkintöjä ja muistiinpanoja. Piirrä miellekartta. Piirrä kaavio. Tiivistä laaja kokonaisuus yhdelle
sivulle.
Etsi väitteitä ja niiden perusteluja.
Mieti esimerkkejä. Etsi tiedolle sovellusmahdollisuuksia.
3. Luettuasi pysähdy ja pyri palauttamaan mieleen, mitä juuri opit. Älä kertaa toistamalla, vaan vaivaa
muistiasi!
Palauta mieleen valitsemasi kokonaisuus. Se voi tapahtua vaikka näin:
Selitä piirtämäsi kaavio ääneen.
Piirrä miellekartta uudelleen muistista.
Mieti asia läpi.
Opeta asia muille.
Kirjoita nopea tiivistelmä.
Ratkaise tunnilla käsitelty ongelma itsenäisesti uudelleen.
Selitä oppikirjassa korostetut käsitteet ja miten ne liittyvät toisiinsa.
Älä välitä, vaikka jotkin yksityiskohdat unohtuvat tai et muista kaikkea. Tavoitteena ei ole tiedon
toistaminen, vaan tärkeiden ajatusten ajatteleminen uudelleen muistinvaraisesti. Kun olet palauttanut
kokonaisuuden mieleesi, voi sitten tarkistaa ja täydentää yksityiskohtia.
4. Palaa tekstin pariin. Mieleenpalauttamisen jälkeen tiedät paljon paremmin, mihin aika kannattaa tässä
vaiheessa käyttää, koska sinulla on tuntumaa siihen, mikä sujui ja mitä et ymmärtänyt.
Kertaa se, mikä oli vaikeaa palauttaa mieleen.
Varmistu asioiden välisistä suhteista. Syvennä ja tarkenna.
Syvennä ja laajenna näkökulmaa. Miten asiat liittyvät toisiinsa? Muihin oppiaineisiin? Omiin kokemuksiisi?
Tiivistä lisää! Tee valintoja sen suhteen, mikä on olennaista ja mikä ei. Kaikki tieto ei ole yhtä tärkeää.
Etsi olennaiset periaatteet ja tärkeimmät asiat. Palauta ne uudelleen mieleen (kuten edellä).