Tämä tarina kertoo Tervaniemen tilasta, jossa elettiin talonpoikaiselämää 1800-1900 -luvun taitteessa Etelä-Pohjanmaalla. Tervaniemen tila oli täynnä elämää ja työn touhua, ja kaikki sen asukkaat tekivät parhaansa pitääkseen tilan kukoistavana.
Perheen isäntä, Jaakko, oli vahva ja jäntevä mies, jolla oli vaaleanruskeat hiukset ja ruskeat silmät. Hän oli oikeudenmukainen ja vastuuntuntoinen, ja johti tilan töitä rautaisella otteella. Jaakon suku oli rikastunut tervanpoltolla ja Jaakolla olikin varaa rakentaa perheelleen komea, punainen kaksifooninkinen pohjalaistalo. Jaakko pukeutui pellavapaitaan, liiviin, takkiin ja villahousuihin. Jalassaan hänellä oli nahasta valmistetut saappaat. Hänellä oli myös yleensä hattu suojaamassa päätä auringolta.
Loviisa, perheen emäntä, oli lempeä nainen, jolla oli säteilevä hymy. Hänen pitkät, vaaleat hiuksensa olivat yleensä nutturalla tai palmikoituna, ja siniset silmät loistivat lämpöä ja rakkautta. Loviisalla oli yllään pitkä, kotikutoisesta kankaasta tehty hame, joka oli koristeltu kirjontakuvion. Loviisa käytti usein esiliinaa suojanaan ja päässään huivia. Loviisa oli perheen sydän, jonka vastuulla oli lasten, karjan ja taloudenhoito.
Jaakolla ja Loviisalla oli kolme lasta. Lapset toivat tilalle eloa ja iloa.
Kymmenen vanha Viljo oli lapsista vanhin. Viljo oli pitkä ja hoikka, aina valmiina seikkailuun. Hän oli vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen aivan äitinsä näköinen. Hänen kasvoillaan oli usein pieniä naarmuja ja likaa merkkinä seikkailuista ulkona. Viljo pukeutui pellavapaitaan ja polvihousuihin. Liivin äiti oli ommellut mummon vanhasta kirkkohameesta. Kesällä Viljo ei tarvinnut kenkiä, mutta vaarin tekemät tuohivirsut suojasivat hänen jalkojaan ulkotöissä.
Kahdeksanvuotias Hilta oli perheen lapsista keskimmäinen. Hilta oli suloinen ja herttainen tyttö, jolla oli pitkät, vaaleat hiukset, jotka hän usein piti letillä. Hänen silmänsä olivat ruskeat ja ilmeikkäät. Hilta nautti kotitöiden tekemisestä yhdessä äitinsä kanssa. Hän pukeutui pitkään mekkoon, joka ulottui nilkkoihin. Hilta käytti myös esiliinaa, joka suojasi mekkoa likaisilta töiltä.
Nuorin, neljävuotias Lydia, oli perheen suloisuus. Hänellä oli pehmeät, vaaleanruskeat kiharat hiukset ja suuret siniset silmät. Lydia oli pyöreäposkinen ja hymyili usein, mikä teki hänestä erityisen suloisen. Lydia pukeutui mekkoihin, jotka olivat käytännöllisiä ja helppoja pukea. Ne hän oli perinyt siskoltaan.
Perheeseen kuului myös Jaakon isä, vanha isäntä Heikki. Hän auttoi talon kevyemmissä töissä ja kertoi lapsille iltaisin tarinoita uunin lämmössä. Lisäksi tilalla asui Jaakon naimaton veli, Juhani. Hän teki puusepän töitä ja valmisti taloon tarvittavia työkaluja. Tilan töissä auttoivat myös Arvi-renki ja piiat Elma ja Sofia.
Maalaistalossa riitti paljon töitä, sillä Tervaniemen tila oli omavarainen. Tämä tarkoitti, että suurin osa ruoasta ja tavaroista valmistettiin itse oman tilan tuotteista.
Kirjoittanut: Susanna Kekola, luokanopettaja
Ethän kopio tarinaa ilman lupaani. Olen kirjoittanut tarinan luokkaani varten. Sen tarkoitus on elävöittää ympäristöopin opetusta ja antaa kuva entisajan talonpoikaiselämästä.
