Musta surma eli rutto kylvää kuolemaa

1300-luvulta alkaen ihmisiä piinasi ruttotauti, joka sai nimen musta surma. Se levisi raivoisasti koko Eurooppaan, koska hygienian merkitystä tautien ehkäisyssä ei ymmärretty. Ihmisten iholle kohosi mustia, märkiviä paiseita ja tauti tappoi nopeasti ja tuskallisesti kehonsisäiseen verenvuotoon. Ihmiset olivat hädissään, sillä mikään ei tuntunut auttavan ruttotautisia, eivät rukoukset, loitsut tai alkeellinen lääkintä. Rutto tappoi niin raukan kuin ruhtinaankin. Ihmisten pettymys kirkkoa kohtaan kasvoi ja katolisen kirkon valta-asema Euroopassa alkoi hiipua.


Noitavainot


Ennakkoluulojen, vallan ja omaisuuden tavoittelun tai uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, muista erottuvia ihmisiä leimattiin keskiajalla noidiksi. Noidaksi saatettiin syyttää, jos käyttäytyi poikkeavasti, erikoisesti tai epäilyttävästi tai jos naiselle näytti kertyvän liikaa valtaa. Myös kansanlääkintää ja vanhoja loitsuja pidettiin kirkon piirissä noituutena. Noitaoikeudenkäynneissä käytettiin kidutusta todisteiden hankkimiseksi ja kun syytetyt vaikuttivat tunnustavan, pidettiin noituutta todellisena. Noitia tuomittiin kuolemaan karmivilla tavoilla: roviolla polttamalla, hirttämällä tai hukuttamalla. Ajateltiin, että tuomio viimeistään todistaa noituuden, jos noita ei menetäkään henkeään.