​​

Iloinen laulu

Näin minä nauran ja noin minä nauran
ja miksi en nauraa saisi?
Aurinko nauraa ja tähdetkin nauraa,
niin miksi ei naurattaisi!

Iloa maailman ääret on täynnään,
niin uhkuu myös sydämeni,
iloa vaalin ja iloa poimivat iloiset kätöseni.

Vanhat ne murheista haastavat,
kun silmät on heikot heillä
eivätkä riemujen kukkia huomaa
kaikilla elämän teillä,

mutta kun nauruni helkähtää,
niin heidänkin murheet haihtuu,
ei pienikään ikävä mieleen jää,
vaan aina se riemuksi vaihtuu!

Kevättuuli se mulle niin hauskasti
joka puuta ja pensasta soittaa!
Pihapolkuja pitkin se hyppelee,
taisi juostessa minutkin voittaa.

Kevätauringon katse niin kirkas on,
että sirrilläsilmin mä kuljen!
Jopa tuonne se kasvatti vuokkoja, -
koko kimpun mä käsihin suljen!

Kevätsatehilla vainen niin lysti on,
minä loiskis ja läiskis kun astun!
Kevätpuronen kun myllyäin pyörittää,
enpä huoli vaikka mä kastun!

Kevät kutsuvi perhot ja lintuset,
ja se lainehen leikkiä antaa.
Ihan kaikki se meidätkin lapsoset
suviriemujen sylihin kantaa!

​