Tokaluokan tarinoita

Eläintarinan siemeniä

Etäyhteydellä toteutetussa vanhempainillassa vanhemmat auttoivat luomaan eläintarinaan hahmoja. Luokassa äidinkielen jaksolla luemme kuvaukset ja työstämme eläintarinaa eteenpäin. Lopputulos on vanhempien ja oppilaiden yhteinen eläinsatu.

Tehty Padletilla

Puron ja Kaarnan tarina äidinkielen jaksoilla

Puro ja Kaarna, 1. luokalta tutut kirjaintarinan sankarit tutustuttivat meidät syyslukukaudella kaikkien isojen akkosten "pikkuserkkuihin" tekstausaakkosiin.

Äidinkielen jaksolla Puron ja Kaarna lähtivät uudelleen seikkailulle kohti "äidinkielen maata". Perillä he alkoivat maan tapojen mukaan koota kasaan runsasta taikinaa, jonka raaka-aineiksi oppilaat löysivät, mitäpä muutakaan kuin kirjaimia! Vokaalit ja konsonantit muisteltiin erottamaan toisistaan ja tuolloin palasi mieleen koko ekaluokan aamuisin rallateltu vokaalilaulu.

Löytyneitä vokaaleista yhdisteltiin vokaaliäänteitä (diftongit) ja pitkiä vokaaleja. Näistä saatiin leivottua jo herkullisia sanoja, "pullia", kuten "koulu", "taulu", "vaasi", "siili" jne. Samalla viikolla leivonnaisiin lisättiin vielä konsonantteja täytteeksi, jolloin luokassa alkoi kaikoa kaksoiskonsonanttien (geminaatta) vimmattu makustelu. Mihin kohtaan kaksi samaa konsonanttia asettuu peräkkäin? Oppilailla oli hauskaa, kun he koettivat eri vaihtoehtoja: "LLampu" "laMMpu" vai"lamPPu".

Yhdyssanoja tutkiessaan Puro ja Kaarna huomasivat, että kun kaksi sanaa ystävystyy (ystävänpäivänä käsiteltiin aihetta), voi niiden yhdistelmästä syntyä jotakin ihan uutta. "Äiti, äidin" ja "kieli" "äidinkieli"! iloitsivat oppilaat omaa kieltään innokkaasti tuulettaen.

Äidinkielen vihkotyötä on tehty paitsi jaksovihkoihin myös käsialavihkoon, jossa on viivasto.

Laskutontut seikkailevat matematiikan maassa

Laskutapatontut Putte Plus, Mindi Miinus, Kerttu Kerto ja Jaakko Jako ovat palanneet koulutyöhön kanssamme heti tokaluokan alussa. Heidän seikkailujensa tiimellyksessä olemme löytäneet Kertun eläinystävien kaikki kertotaulut 1-10 ja kirjanneet ne kuvituksineen vihkoon. Kymppi- ja satapareja Putte on painanut mieleensä ja matematiikan maan puutarhuri, Herra Omenainen on esitellyt meille varastointijärjestelmänsä: ykköshylly, kymmenpussihylly, satasäkkihylly.

Matematiikan vihkotyön lisäksi on laskettu paljon rutiinilaskuja laskumonisteisiin, joita säilytetään omissa laskukansioissa. Päässälasku- ja päättelytehtäviä on tapana tehdä osana kaikkia tarinoita ja ne tuovat mukavaa ajanvietettä kaikenlaisiin odottelu- tai siirtymätilanteisiin, vaikkapa käveltäessä uimahalliretkeltä koululle.

Matematiikan tunnilta:

Nokka kiinni pienempään, suu auki suurempaan, sovussa yhtäsuuret

Korkealle koivun latvaan oli peippo tehnyt pesän. Sinne se oli muninut neljä pientä sievää munaa ja hautonut niitä suloisessa pehmeiden vatsahöyhentensä lämmössä. Kaksitoista päivää peippoemo hautoi, kunnes lopulta ensimmäisen sinertävän, rusketäpläisen munan kuori alkoi halkeilla. Risahtaen se murtui ja pieni poikanen kurotti jo kiivaasti päätään ulos. Se piipitti pontevasti ja alkoi aivan itse ravistaa loppujakin kuorensirpaleita päältään. Pian rusahti jo toinenkin kuori ja linnunmunasta kurkisti toinen suloinen ja oikein touhukas poikanen. Kolmannesta munasta kurkisti varovasti suurisilmäinen peiponpoika, joka rauhallisesti nakutti auki kuortaan täsmällisin nokkaisuin. Lopulta neljännestäkin munasta putkahti maailmaan hyväntuulisesti piipittävä, pörröhöyheninen peiponpoikanen.

”Piip piip!” ne kaikki visersivät kuin yhdestä suusta kurotellen kaulaansa emoaan kohti. Emo lennähti kiireesti hakemaan niille syötäväksi pulleita matoja tai luikertavia toukkia, jokusen hyttysenkin. Poikaset söivät ja vankistuivat päivä päivältä.

Eräänä päivänä, kun emo oli hakemassa ruokaa, juttelivat poikaset pesässä.

”Minä olen huomannut, että kun suun avaa oikein suureksi emosen lentäessä pesälle, sinne mahtuu oikein monta matoa ja vatsa tulee kerralla täydemmäksi”, sanoi kaikista suurimmaksi kasvanut poikanen. ”Totta! Mutta minä olen pannut merkille, että kun suuta venyttää oikein suureksi, suupielet vallan väsyvät. Niinpä, jos emo tuo pienen hyttysen syötäväksi tai syötävää on muutoin pienempi annos, kannattaa nokka puristaa liki kiinni ja vain varovasti imaista pienen pieni huikopala”, puhui toinen linnunpoikanen.

Pian peippoemo jo pyrähtikin pesän laidalle keikutellen pyrstöään ja nokassa sillä oli tällä kertaa kaksi oikein lihavaa madonlieroa. Äsken puhuneet poikaset nappaisivat tismalleen samalla hetkellä kiinni madoista, toinen sai otteen toisesta ja toinen toisesta päästä. Ne vetivät minkä jaksoivat, mutta koska kumpikaan ei hellittänyt, ei kumpikaan myöskään saanut herkkupalaa itselleen. Emo huomasi poikkasten kamppailun ja nopsasti nipsaisi nokallaan madot tismalleen keskeltä kahtia.

”Nokka kiinni pienempään, suu auki suurempaan, vaan sovussa yhtäsuuret!” se visersi iloisesti ja kumpikin linnunpoika sai vatsansa aivan yhtä täyteen. Taas meni emo menojaan ja pian jo toi lopuillekin poikasilleen herkullisia lieroja.