Helmikuuhun on mahtunut mukavia touhuja! Jaksolla olemme seikkailleet Äidinkielen maassa, Puheenvirran rannalla.

Puro ja Kaarna vaelsivat Puheenvirran rannalle ja tapasivat Sulo Substantiivin, Tarmo Verbisen ja Armas Adjektiivin.

Olen kuvaillut kuinka Tarmo Verbinen saa valmiiksi punaisen talonsa: sahaa, naulaa, paukuttaa, nostaa, työntää, maalaa, raahaa, muuraa, lämmittää... Tarmo on toimelias ja hyörii koko ajan jotakin puuhaa toimittamassa. Tarmo Verbisen lempikysymyskin on: mitä tekee? Sitä kysymällä hän kalastaa puheenvirrasta suosikkisanojaan, verbejä.

Sulo Substantiivi tavattiin seuraavaksi. Sulo on tarkka keräilijä, joka asuu korkeassa sinisessä tornissa. Sulon taloon mahtuu monta huonetta kaikenlaista tavaraa ja hän pitää tarkkaa kirjaa kokoelmistaan. Hopeasankaisten silmälasiensa takaa hän tiirailee varastohuoneittensa oivallista järjestystä ja listaa sanat kysymällä: mikä? Banaani, omena, nakki, peruna, hattu, sukka, lankakerä, leluauto, pulkka. Lajitellessaan esineitä, hän usein tutkailee niitä työpöytänsä ääressä. Joskus Sulon listaan pääsevät myös kaikki hänen tuttavansakin hänen kysyessään: kuka? Puro, Kaarna, Maija, Matti, Ronja, Matias.

Luokkakirjana luen Ronja Ryövärintytärtä. Aloitimme sen jo syksyllä, mutta nyt on kiritty tarinaa vähän tiuhempaa tahtia ja se tuntuu puhuttelevan oppilaita oikein hyvin! Ronjan ystävyyden ja vihollisuuden herättämien tunteiden kuvaaminen sopii hyvin 2. luokan tunnelmaan, jossa muutekin paljon pohdimme luonteenpiirteitä, samanlaisuutta ja erilaisuutta sekä tunteiden herättämää toimintaa. Luontokuvaus on myös Ronja-kirjan vahvuus: Matiaksenmetsä on todellinen metsäleikkien inspiraation lähde.

Eläintarinoiden hahmoja olemme maalanneet vesiväreillä: kettu, susi ja karhu on nyt saatu valmiiksi. Eläimiä on myös vilahdellut vaarin rukkasen sadussa, sagan om vanten! Kerroin sen oppilaille osittain ruotsiksi ja oppilaat näyttelivät tarinaa kertomuksen mukaisesti ykkösille koulun käsinukeilla. Nyt ensimmäinen kosketus nukketeatteriesiintymiseen on tehty ja vielä ehdimme dramatisoida muitakin eläintarinoita, kunhan omat eläinkäsinuket valmistuvat.

Tuplavokaaleja sekä kaksoiskonsonantteja on treenailtu ja herkistetty korvaa sille kirjoitetaanko, ”palo vai pallo”, ”kuko vai kukko” jne. Samoin vokaaliyhdistelmien kirjoittamista oikein päin: koulu, kauha, kiuas jne. Aiheeseen pääsimme Puron ja Kaarnan laskiaispullataikinan avulla: äidinkielen maassa pullataikinankin raaka-aineina oppilaat saivat tutkailla tavukortteja. Koska tähän sattui vielä eräs lyhyt etäkoulujakso, pidin esillä tietotekniikkaakin tavallista enemmän ja oppilaat saivat pyöritellä erilaisia oppimispelejä koulun pädien näytöiltä.

Helmikuun loppupuolella ennen hiihtolomaa tehtiin vielä retki Sininen pallo-lastenkonserttiin. Tuolloin oppilaat saivat kokea pandemia-ajan hellittäessä vähäsen kunnon luokkaretkitunnelmaa, paikallisbussilla matkustamista ja konserttisaliin asettumista. Juttelimme paljon eukäteen katselukokemuksesta ja yleisön roolista ja hienosti oppilailla meni! Pääsimme vielä lopuksi sattumalta jututtamaan ja kiittämään muusikko Tuomo Rannankaria henkilökohtaisesti. Oli mukava kokea yhdessä oman koulun 1.-3. luokkalaisten ja monen muun Seinäjoen koulun alkuopetuksen lapsen kanssa tällainen tapahtuma.

Joupiskalla urheilupäivä oli sitten mukava päätös kouluviikolle ennen hiihtolomaa.