La 8.10.

Aamulla heräsin klo 4.45. Tarkistin nopeasti olivatko kaikki tavarat mukana. No olivathan ne, ja paljon liikaakin. Lähtö Pukkilan torilta kohti Helsinkiä alkoi noin klo 5.30. Oli kiva, että poikakaveri oli mukana saattamassa, vaikka ei pitänytkään aikaisesta herätyksestä.

Lento meni hyvin, tosin sankan sumun vuoksi laskeutuminen Müncheniin kentälle viivästyi hiukan. Kentällä meidät otti vastaan vierailun järjestelyistä vastaava herra Bollinger. Sumuisesta Münchenistä suuntasimme pikaiselle kiertomatkalle kohti Freisingia. Automatkalla koin heti yllättävän näyn: maisemaa tuntuivat hallitsevat puimattomat maissipellot, joita oli tosiaan paljon. Muutenkin ympäristö oli upeampaa kuin osasin odottaa.

Ensin menimme Freisingissa maailman vanhimpaan olutpanimoon ja istuuduimme perussaksalaiselta vaikuttavaan pikkuravintolaan. Tuolloin maistoimme ensimmäisen kerran brezeleitä (suolarinkilöitä), jotka todellakin olivat yllättävän suolaisia. Kiertelimme kaupunkia pikkubussilla ja jalan. Rakennukset olivat erikoisia: suipot katot tuntuivat hallitsevan näkymää. Asuintalot olivat hyvin vieri vieressä ja useimmiten kivisiä. Ikkunat olivat korkeita ja avautuivat aivan toisin kuin meillä, ja taloudellista vaikutelmaa tukivat usein näkyvät aurinkokennot katolla. Vanhan kaupungin läpi kulkiessamme huomasimme useita asuinrakennuksia koristavat suojeluspyhimyspatsaat. Neitsyt Maria - patsaita oli todella paljon, eteläinen Saksahan on hyvin vahvasti katolista aluetta. Mukulakivikatuja nousimme ylös tuomiokirkon mäelle. Kirkon vieressä oli paljon vanhoja kivirakennuksia, joissa oli ennen toiminut mm. alakoulu. Ylhäältä oli kaunis näkymä alas utuiseen Freisingiin. Lopulta kävimme hakemassa unkarilaiset kentältä ja suuntasimme pienen mutkan kautta kohti Leutkirchia. Matkalla näimme mm. Münchenin Olympiastadionin.

Tuntui hassulta kun ensimmäisen kerran näki parinsa, näiden luona nyt sitten asun viikon! Perheeni vei minut ensin pienelle kaupunkikierrokselle ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Illalla ruokailun jälkeen menimme yhdessä muutaman muun projektilaisen kanssa Kißleggissä sijaitsevaan nuorisotaloon. Siellä soi saksalainen musiikki, taisi olla kansanmusiikkia, ja osalla pojista oli yllään nahkahousut (Lederhose). Nuorisotalossa oli täysin erilaista kuin omalla paikkakunnallani vastaavassa paikassa. Suomessa on tiukemmat säännöt. Ihmiset ovat olleet kiinnostuneita ja hyvin mukavia tähän mennessä. He kyselevät ja kertovat paljon asioita.


Su 9.10.

Herääminen sujui vaivatta. Sänkyni on todella pehmeä eikä unkarilaisellakaan näyttänyt olevan ongelmia nukkumisen suhteen. Aamiainen oli tukeva ja maittava. Sain myös vastata monenlaisiin kysymyksiin, joista yksi nousi ylitse muiden: "Oletko koskaan hypännyt mäkihyppyä?" Keskustelimme Saksan ja Suomen eroista. Sitten lähdimme vähitellen kirkkoon.

Martin kirkko on todella suuri ja kaunis, aivan erilainen kuin mitä olen ennen nähnyt. Siellä on paljon koristeluja ja maalauksia. Se oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Pappi kertoi heti alussa meidän suomalaisten ja unkarilaisten läsnäolosta ja toivotti tervetulleeksi. Katolinen jumalanpalvelus alkaa tervetulotoivotuksella (= Kyrie), tavallaan kuten meilläkin.

Jumalanpalvelus koostuu kahdesta osasta, ensin on sanajumalanpalvelus ja sitten ehtoollisenvietto. Tervetulotoivotusta seurasi synnintunnustus, joka lausuttiin ihan kuuluvasti! Suomalaiset kun tykkäävät mumista kaiken itselleen... Kirkossa oli tosin väkeäkin kirkon täydeltä. Kaupungin asukaslukuun nähden uskaltaisin väittää, että väkeä oli suhteellisesti enemmän kuin Suomessa normaalisti. Saarna erosi meidän saarnastamme lähinnä vain siten, että katolisessa kirkossa ei ole saarnastuolia, joten se puhuttiin edestä. Ehtoollisella käynti oli jotenkin kovin nopean näköinen toimitus. Lapset keräsivät kolehdin ja kaikki vieruskaverit kättelivät toisiaan. Itse istuin kahden tuntemattoman saksalaisnaisen välissä. Kun lähdin, he toivottivat hyvää päivänjatkoa. Käytös oli kaikin puolin kohteliasta.

Jumalanpalveluksen jälkeen lähdimme linja-autolla Bregenziin Itävaltaan. Nousimme Pfänder-vuoren huipulle köysiradalla. Miten ihanaa olikaan istuskella syömässä piknike västä auringon paistaessa, kun joka puolella oli niin kaunis maisema! Sieltä näki Itävaltaan, Sveitsiin ja Saksaan päin Bodenseelle (järvi Itävallan, Sveitsin ja Saksan välissä). Sinne olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi ajaksi. Näimme myös alppimurmeleita. Kiertelimme hiukan Bregenzin vanhassa kaupungissa, minkä jälkeen suuntasimme laivalla Lindauhun. Kaupunkiin saimme tutustua omin päin. Lindausta jatkoimme Wangeniin, jossa herra Haas esitteli meille kaunista vanhaa kaupunkia. Näimme paljon keskiaikaisia patsaita ja rakennuksia. Sehr schön!

Päivän päätteeksi nautimme rouva Haasin valmistaman runsaan perinneaterian monine ruokalajeineen Schullandheimissa, jossa koululaiset käyvät viettämässä muutaman viikon eri kouluasteilla, eräänlaista leirikoulupaikka. Illan päätteeksi istuimme projektilaisten kanssa ravintolassa. Päivä oli pitkä, mutta todella mukava. Jalat ovat hiukan kipeät kaupunkikierroksista, mutta se oli sen arvoista. Nyt pitää nukkua, että herää aamulla kouluun. Bis morgen!


Ma 10.10.

Ensimmäinen arkipäivä Saksassa tuli vietettyä koulussa ilman yhtään kaupunkikierrosta. Aamuherätys oli ennen kuutta, sillä meidän oli lähdettävä kävelemään bussipysäkille klo 6.25, koulu alkoi jo klo 7.25. Asemalla oli paljon nuoria, jotka kaikki lopulta menivät tähän samaan kouluun. Koulu oli kolmikerroksinen, aika paljon isompi kuin meidän. Oppitunnit olivat aina puolitoista tuntia putkeen ja meillä oli ensimmäiset tunnit englantia. Katsoimme aikaisemmasta Comenius-projektista tehdyn filmin ja teimme tehtäviä. Eli hyvin samanlaista kuin meidän englannin tunneilla. Välitunnilla opiskelijat seisoskelivat ulkona ja söivät eväitään. Eväitä sai myös ostaa aulasta.

Englannin tuntien jälkeen kokoonnuimme kahvin ja brezeleitten ääreen kuuntelemaan selvitystä Saksan koulujärjestelmästä, joka kaikessa monimutkaisuudessaan on minulle vieläkin vähän epäselvä...

Päivän kohokohta oli minulle opastus koulun, Gewerbliche Schulen läpi. Meille näytettiin lukiota (Technisches Gymnasium) tietokoneluokkineen sekä ammattikoulua. Ammattikoulu on samantyyppinen kuin Askolassa, siellä on mm. auto-, pintakäsittely-, sähkö- ja muurarilinja. Hilpeyttä herätti etenkin autopuoli, jossa ruostuneiden Saabien sijaan syvennyttiin uutuuttaan hohtavan BMW:n moottoriin. Opettajat kertoivat yritysten sponsoroivan tätä toimintaa.

Päivä jatkui projektiaiheitten esittelyllä. Saksalaisilla oli kaikilla aiheet jo valmiina ja rajattuina, joten he esittelivät omansa, jotkut saksaksi, toiset englanniksi. Aiheet ovat yhtäläiset maitten välillä, keskiajan elämää, symboliikkaa ja taidehistoriaa. Yhteinen lounas hotelli Postissa päätti aamupäivän työskentelyn. Erikoista alkukeittoa (Knödelsuppe) lukuunottamatta lounas oli kuin jossakin Suomen ravintolassa.

Loppupäivä sujui projektin aikataulujen suunnittelussa. Illalla kävimme Wangenissa keilaamassa. Vaikkei pallon kanssa oikein sujunut, oli yhteishenki korkealla ja ilta onnistunut. Tuli siinä uusia tuttavuuksiakin...Kanssakäyminen useimpien saksalaisten nuorien kanssa on HYVIN helppoa, hauskaa ja antoisaa!


Ti 11.10.

Päivä alkoi kaupunginjohtajan, herra Zimmererin vastaanotolla. Kaupungintalon pihalla paikallisen sanomalehden toimittaja otti meistä ryhmäkuvan, joka todella päätyi lehteen! Kaupunginjohtaja kertoi yleistietoja kaupungista ja esitteli kaupungin vanhimman rakennuksen. Se oli oikeastaan aika mielenkiintoinen hökötelmä – oviaukot olivat pieniä, lattiat vinoja ja rakennus oli iso. Kaupunginjohtaja puhui hyvin selkeää saksaa, joten minunkin oli helppo ymmärtää, mistä hän puhui.

Kaupungintalolla kaupunkisuunnittelun asiantuntija, herra Hoesch kertoi istuntosalin historiasta ja hienosta koristelusta. Siellä oli patsaita jotka kuvasivat esim. oikeudenmukaisuutta ja toivoa. Saimme kaupungintalolta muistoksi Leutkirch-kassit ja esitteet sekä kynät.

Kaupungintalolta suuntasimme Martin kirkkoon kuuntelemaan kertomusta sen historiasta. Sillä olikin aika vaiheikas ja dramaattinen tarina; keskiajalla sitä on rakenteellisesti muutettu ja sen merkitys ihmisille on ollut hyvinkin vaihteleva. Urkulehteri oli Martin kirkossa mielestäni kaunis kiintopiste. Kirkon etuosassa oli pelkistä luonnonmateriaaleista koottu sadonkorjuumatto, kiitoksena hyvästä sadosta (Erntedank). Se oli todella upeasti tehty! Tuskin monella riittää kärsivällisyyttä sellaiseen! Kiipesimme myös kellotorniin. Seuraavaksi kävimme vielä protestanttisessa, sisältä hyvin yksinkertaisessa pikkukirkossa. Kiertelimme vielä kaupunkia, joka on kyllä todella kaunis ja idyllinen. Lounaan jälkeen tutustuimme kotiseutumuseoon. Museossa oli outoa kun kaikkeen sai koskea.

Nyt olemme lähdössä tapaamaan muita. Tschüss!


Ke 12.10.

Tänään aamupäivällä olimme koulussa. Saksalaiset oppitunnit ovat melko samanlaisia kuin Suomessakin. Iltapäivällä vierailimme Ulmissa, jossa kävimme Münsterissä, keskiaikaisessa goottilaiskirkossa. Kirkko on upea ja todella suuri. Korkeutta huimat 160 metriä. Opas kertoi meille kirkon rakennusvaiheista ja muusta historiasta. On aika vaikuttavaa, miten suuri työ senkin kirkon rakentamisessa on ollut! Kirkon seinällä on kuvia eri rakennusvaiheista; jossain vuosituhannen vaihteessa kirkon rakentaminen jouduttiin keskeyttämään rahoituksen puutteessa, mutta väliaikaisten ratkaisujen jälkeen rahoituksen järjestyttyä kirkko viimeisteltiin. Korkeiden ja muutenkin valtavien ikkunoiden lasimaalaukset vangitsivat huomion. Aiemmin eteenpäin suunnatut penkkirivit on jaettu niin, että keskivälissä sijaitseva kauniisti koristeltu saarnastuoli on takaosan penkkirivien keskipisteenä. Eihän niin isossa kirkossa voi millään nähdä ja kuulla eteen asti... Seinämaalaukset ovat valtavia ja vaikuttavia. Kirkon etuosassa on korotettu osa, jossa on tuoleja eteenpäin sekä ns. looseja kuorolaisille sivussa.

Vain noin tunnin kestäneen opastuksen jälkeen hajaannuimme. Osa meni uimaan ja osa ostelemaan tuliaisia. Shoppailu sujui hyvin! Satoja eri kauppoja, kieliongelmia ei ilmennyt ja hinnat vielä halpoja!!! Ostosten jälkeen odottelimme juna-asemalla uimaporukkaa. Paikallisten nuorten kanssa juteltuamme totesimme, että saksalaisten mielestä suomen kieli kuulostaa hassulta outoine diftongeineen ja että saksalaiset suosivat Nokiaa... Suomi on maailman kartalla. Palasimme Leutkirchiin yhdeksän junalla ja hetkeksi iltaa viettämään ja lopulta ansaituille yöunille.


To 13.10.

Hallo! Viimeistä viedään. Heräsin aikaisin suihkuun. Kurkku oli aivan älyttömän kipeä eikä ääntä meinannut tulla. Koulussa etsimme tietoa keskiajan kirkkoelämästä ja keskustelimme siitä yhdessä. Tuloksia koottiin myös taululle. Lounastimme jälleen kaikki yhdessä hotelli Postissa. Alkuruokana oli erikoista mannaryynikeittoa. Ja sitten junalla jo tutuksi tulleelta Leutkirchin asemalta Memmingeniin. Mielenkiintoisia myyttejä kaupungin historiasta löytyy paljon. Lyhyehkön kaupunkikierroksen jälkeen kiipesimme paikallisen Martin kirkon kellotorniin. Portaat olivat pelottavan ahtaat, ihan pahaa teki, mutta oli se sen arvoista: näkymä alas kaupunkiin oli näkemisen arvoinen! Kelloista sen verran, että ennen käsin, köysistä kiskomalla, soimaan saadut kellot oli nyt täysin koneistettu – ei enää soittajat roiku köysien päissä. Kirkko on siis kivestä tehty, mutta kiven alla on puukehikko, joka pitäisi koko systeemin koossa sellaisenaankin. Kirkko-opastuksen päätyttyä alkoi vapaa-aika, joka käytettiin viimeisiin ostoksiin. Tuliaiset saatiinkin kasaan ja ehdimme hyvin junaan, jolla palasimme Leutkirchiin.

"Kotona" söimme ja perheen äiti halusi ottaa kuvia, joita he sitten lähettäisivät sähköpostilla minulle. Pakkailun jälkeen perheen isä vei meidät Isnyyn läksiäisjuhliin.

Siellä oli hauskaa, vaikka tunnelma saattoi olla vähän väsynyt ja vaikea. Hyvästelin saksalaisia ja toivotin tervetulleeksi Suomeen. Sitten lähdimme taas "kotiin" nukkumaan.


Pe 14.10.

Viiden jälkeen kello soi ja oli aika jättää hyvästit ihanalle huoneelleni ja enemmän kuin mukavalle perheelleni. Perheen isä vei meidät keskustaan, ja hetken odottelun jälkeen ”pääsimme” lähtemään kohti Müncheniä ja lentokenttää. Bussissa nukuin hetken ja juttelin muitten kanssa. Tajusin, että oli hyvä päätös lähteä tälle matkalle. Voin vain todeta, että kiitos tästä reissusta kaikille. Lento ja matkat sujuivat hienosti ja pääsin turvallisesti, vaikkakin uupuneena kotiin.