Focus on Water -projektin osanottajat tekivät 17.11.--20.11.2010 matkan Viroon Kiiliin. Seuraavan matkapäiväkirjan ovat kirjoittaneet Joel Järvinen, Jare Järvinen, Milja Laurila ja Anna Snirvi.

Viron-matkan päiväkirja

Päivä 1

(Suomessa) Vietimme koulupäivän tehden Focus On Water –projektin posteria aiheesta Vesi – Elämän perusedellytys. Lopputuloksesta tuli ihan mielenkiintoinen…

Lähtö oli kello 15.00 minibussilla koulun parkkipaikalta. Bussimatka kului hyvin keskustellen facebookin käytöstä ja tulevasta matkasta, sekä tulevaisuuden suunnitelmista koskien projektia. Meillä oli yli tunti aikaa satamassa, jonka aikana ”sorruimme” avaamaan tuliaiseksi tarkoitetun Brunbergin tryffelikarkkipussin. Peliriippuvainen Milja säntäsi läheisen kioskin pelikoneelle (hävisi rahansa!) ja Anna vaihtoi rahaa…

Kun pääsimme vihdoin laivaan (Tallink Superstar –tosi pieni eikä edes nuortenhuonetta..) jätimme matkatavaramme lokerikkoihin, joiden luona jo suomalaiset Tallinnanmatkailijat vetelivät päiväuniaan.. No, suomalaiset… Itse lagasimme hetken lastenalueen sohvilla ennen kuin menimme kauppoihin ja syömään. Anna kävi ostamassa terveellisimmän ruoan läheisestä kioskilta ja palasi sitten hampurilaispaikkaan turvautuneiden Jaren, Joelin ja Miljan luokse syömään. Jare söi ranskalaisia, Joel hampurilaista ja Milja hampurilaisen ja ranskalaiset (jotka olivat pahoja!). Sitten pelasimme loppumatkan korttia.

Satamassa meitä vastassa olivat hostimme ja pari opettajaa minibussinsa kanssa. Bussimatka meni ihan nopeasti, virolaiset isäntämme olivat ilmeisesti suunnitelleet istumajärjestyksen niin että istuisimme jokainen oman isäntämme lähellä, mutta me ymmärtämättömät suomalaisethan valtasimme bussin takapenkin itsellemme.. Hups! Bussimatkalla Jare ja Anna keskustelivat henkeviä kun Milja ja Joel puolestaan pelasivat bingoa siitä kumpi löytää enemmän suomalaisia yrityksiä (niitä oli paljon!). Ja koska kaikkia kiinnostaa kerrottakoon sekin että peli loppui tasapeliin. Jossain vaiheessa suomalaiset opettajat jäivät hotellilleen ja me oppilaat jatkoimme yksin bussissa virolaisten kanssa… Jaiks!

Host perheeseen menemisen suhteen olimme hieman kauhistuneita (myönnettäköön että kysyimme jo laivassa opettajilta saisimmeko sittenkin majoittua hotelliin), mutta onneksi hostit olivat kehittäneet idean, että menisimme kaikki (siis me ja meidän hostit) katsomaan Annan hostin (Anneli) kotiin virolaista tositarinaan perustuvaa Klass-elokuvaa. Hostit pelkäsivät näyttää meille elokuvaa, koska tämä oli "pelottava" ja brutaali. Elokuva kertoi koulukiusatuista nuorista ja kuinka kiusaamisesta seurasi kouluammuskelu (kiusaaminen ei todellakaan ollut sitä luokkaa mitä ajattelette, vaan paljon pahempaa!). Elokuva oli mielestämme hyvä, sen kauheuksista huolimatta.

Leffan jälkeen lähdimme (klo 24) koteihimme (Anna siis jäi kotiinsa Annelin kanssa!): Jare meni Ann-Mariin, Joel Sirlin ja Milja Eevan kotiin.

Päivä 2

Menimme aamulla 9 aikaan kouluun. Kaikki tuijottivat meitä vierasmaalaisia ihmetellen. Koulu oli ulkopuolelta hieman karu, mutta sisältä se oli todella hieno. Vietimme koulussa oikeastaan koko päivän. Aamulla teimme vesiposterin valmiiksi koulun ruokalassa. Sitten menimme yhdessä virolaisten oppaidemme kanssa laittamaan sen esille seinälle ja siirryimme auditorioon. Auditoriossa kuuntelimme muiden esityksiä ja pidimme omat diaesityksemme. Ensimmäisenä Viron opiskelijat esittelivät omat työnsä, seuraavaksi me suomalaiset ja viimeisenä Slovakit. Slovakit olivat tehneet esityksensä todella huolellisesti ja pitkästi mainostaen maataan ja kouluaan koko ajan, lisäksi he jakoivat jokaiselle postikortin ja pinssin (joita he jakelivat myös JOKAISELLE, joka tielle sattui). Myös virolaisten esitykset olivat huolella tehdyt ja kaikilla oli valmiit puheet valmisteltuna. Sitten me suomalaiset…. No, improvisaatio kunniaan… Onneksi jaoimme heti esityksen alussa Brunbergin karkkeja kuunteljoille, mikä mahdollisesti huononsi kuuntelijoidemme keskittymiskykyä juuri sopivassa määrin.. (: Esityksiemme aiheina olivat siis Askola ja suomalainen vedenkäyttökulttuuri.

Esitysten jälkeen menimme käsityöluokkaan, johon oli järjestetty mehu- ja keksitarjoilu. Äänestimme myös parasta posteria: voittajaksi selviytyivät slovakit, joiden todella hienot posterit oli tehty tietokoneella ammattimaisesti. (Huom! vrt: oma posterimme oli tehty leikkaa-liimaa menetelmällä. Kuten eräs suomalainen koulutoverimme totesikin: lopputulos näytti hieman 9-vuotiaiden tekeleeltä..).

Seuraavaksi vuorossa oli kuvataiteiden luokkaan siirtyminen ja ryhmätyöskentelyä. Me suomalaiset istuimme Ann-Mariin ja Annelin kanssa samassa pöydässä vastaillen yhdessä vedenääni -kilpailuun. Kilpailun jälkeen meidät jaettiin toisiin ryhmiin, joissa oli edustettuna kaikki projektiin osallistuneita kansallisuuksia. Vastailimme näissä ryhmissä kysymyksiin, jotka koskivat Viroa, Slovakiaa ja Suomea ja teimme Focus on Water –projektin yhteisposteria (jokainen ryhmä siis lisäsi posteriin omanlaisiaan juttuja).

Kun posteri oli saatu valmiiksi ja olimme vastanneet kysymyksiin projektikoordinaattori Samuli piti puheen ja pidettiin ryhmätyöskentelyjen palkintojenjako. Vesiposteri -kilpailun voitti (yllättäen) Slovakia. Vesiääni -kilpailussa oli 7 voittajaa, me suomalaiset, Ann-Marii, Anneli (yhteistyö toimii yksilökilpailuissakin!) ja ainoa slovakiasta mukana ollut tyttö Vida. Toisen ryhmäkilpailun, jossa oli kysymyksiä maistamme, voitti ryhmä johon kuuluivat Anna, Anneli, Ann-Marii ja Vida. Palkinnot saimme itse valita: vaihtoehtoina oli mm. postikorttikalentereita, suklaata, pieniä kirjoja yms. Palkintojen jaon jälkeen menimme syömään. Ruokana oli venäläistä borssikeittoa (punajuuria jne.) ja jälkiruoaksi mannapuuroa.

Ruoan jälkeen lähdimme kiertoajelulle/kävelylle Kiilin ympäri. Ensimmäisenä menimme Kiilin kunnantalolle ja kävelimme Kiilin "taiteiden taloon" eli School of fine arts:iin. Koulussa oli todella taitavia lapsia laulamisessa, soittamisessa ja tekemässä taideteoksia. Sen jälkeen ajoimme Kangaron (eli selvästi kengurun) modernin asuinalueen läpi Hansaplantiin. Hansaplantissa (suuressa kasvi/koriste-esinekaupassa) useat ostivat jotakin, itse lähinnä keskityimme katselemaan jouluisia tuotteita. Hansaplantia seurasi Kiilin suuri lastentarha, joka oli todella hieno ja suunniteltu tasan tarkkaan lapsille. Se oli aivan mahtava paikka! Ei ole joka lastentarhassa uima-allasta, käsityöluokkia, lapsille mitoitettuja keittiöitä, satuhuoneita yms..

Kiilin kierroksen jälkeen palasimme muiden nuorten kanssa koululle viettämään iltaa. Teimme ryhmissä pitsaa ja sitten söimme ne :> Pitsat olivat hyviä! Tämän jälkeen menimme katsomaan koulun liikuntasaliin lentopallo-ottelua Kiili vastaan Tarto. Kun emme jaksaneet enää katsoa ottelua menimme takaisin köksänluokkaan, jossa osa pelasi pokeria. Me opetimme ihmisille (jotka eivät halunneet pelata pokeria) muita korttipelejä, kuten esim. ristiseiskan ja china handin (tuttavallisemmin China –thing). Virolaiset eivät juuri osanneet korttipelejä, sillä heidän koulussaan korteilla pelaaminen oli kielletty rahapanoksilla pelaamisen välttämiseksi. Oli todella hauskaa! Kun muiden bussit alkoivat mennä jäimme me suomalaiset ja hosteinemme katsomaan alkavaa koripallo-ottelua, mutta vähän ajan päästä myös Miljan ja Eevan bussi oli lähdössä joten lähdimme koulusta.

Koulusta kävelimme Ann-Mariin ja Jaren kotiin (heidän lisäksi siis Anna, Anneli, Sirli ja Joel) ja jatkoimme kortinpeluuta, oli todella hauskaa (jälleen). Pelasimme korttia lähestulkoon kokonaan suomeksi/viroksi, sillä kielemme olivat niin lähellä toisiaan että ymmärsimme hyvin toisiamme. Loppuillasta virolaiset alkoivat keskenään pohtimaan väsyisimmekö koskaan (viron kielellä siis), mutta ymmärsimme mitä he sanoivat ja aloimme nauramaan. Armahdimme siis väsyneet ystävämme ja lähdimme koteihimme nukkumaan joskus 24 jälkeen.

Päivä 3

Aamu alkoi Joelin ja Sirlin osalta jälleen myöhässä olevia muita odotellessa ennen kuin jatkoimme yhdessä matkaa kouluun (myöhässäoloa harrastimme itse kukakin perättäisinä päivinä). Koululta lähdimme bussilla vierailemaan Tallinnan vesilaitokselle Ülemisteen, jossa meille selitettiin veden puhdistusprosessista ja kiersimme koko laitoksen läpi. Ihan jännältähän laitos näytti vaikka prosessin vaiheen esittelyt menivätkin ehkä vähän ohi.

Vesilaitoksen jälkeen jatkoimme Tallinnan suureen, vastikään valmistuneeseen teknillisen yliopiston kirjastoon. Kirjasto oli todella uusi ja varustukseen kuuluivat kaikki uusimmat tekniset laitteet kirjanpalautusautomaateista aineistonselausjärjestelmiin. Pääsimme lisäksi vierailemaan maanalaisessa varastossa, johon oli arkistoitu valtava määrä kirjallisia teoksia vuosikymmenten takaa. Kirjaston läheisessä ruokalassa söimme myös lounaamme (ilmeisesti teknillisen yliopiston lounasravintola?).

Ruokailun jälkeen jatkoimme vesiteemalla Tallinnan vedenpuhdistuslaitokselle. Melko ruma ja sekavahan kyseinen laitos oli ja ylitieteellinen luentokin meni yli maallikon ymmärryksen, mutta kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen vierailu. Vierailimme mm. laitoksen korkeassa tornissa josta oli näkymä Tallinnan suuntaan ja suomenlahteen.

Laitoksen jälkeen lähdimme takaisin Kiiliin isäntäperheiden järjestämille päivällisille. Jare, Joel, Sirli ja Ann-Marii menivät viimeksi mainitun luokse syömään. Tarjolla oli virolaisia perinneruokia: verimakkaraa (joka oli käytännössä suomalaista mustaa makkaraa, ei edes verestä tehty), jonkinnäköistä paistettua lantturaastetta, sylttyä ja paistettuja perunoita kotona tehdyn omenamehun kera. Ihan mielenkiintoinen ja mukava kokemus!

Pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen oli aika lähteä kauan odotettuun ja ihmeteltyyn Viron kansallisbalettiin Oopperatalolle, Tallinnaan. Hienosti pukeutuneiden kulttuurivieraiden keskellä tuli hieman alipukeutunut olo, mutta ei se mitään, yritimme siis puhua ruotsia (kaikki lukuisat suomalaisrouvat saivat siis ohjata paheksuntansa rakkaille länsinaapureillemme). Läpinäkyvää (huono kielitaito…), mutta tulipahan kokeiltua. Itse baletti yllätti positiivisesti, lähtöoletuksena kun oli pinkeissä balettimekoissa pyörivät tanssijat… Tarinana oli kolme muskettisoturia. Puvustus, lavastus ja tanssi oli hienoa. Ehkä kolmen muskettisoturin tarinaan olisi voinut tutustua ennalta hieman, jotta olisi ymmärtänyt kohtauksetkin paremmin.. Esitys siis kesti noin kaksi tuntia, sisältäen yhden tauon välissä.

Esityksen jälkeen useat slovakialaiset ja virolaiset jäivät Tallinnaan, meidän suunnatessa sen sijaan takaisin Kiiliin. Kokoonnuimme jälleen kerran kaikki suomalaiset virolaisten hostiemme kanssa samaan paikkaan, tällä kertaa Sirlin luokse. Ohjelmassa mitäkäs muutakaan kuin kortin peluuta virolaisen musiikkikanavan pauhatessa taustalla. Tunnelma oli edellisiltaa hieman vaisumpi, mutta parani loppua kohden. Pelatessa söimme pullaa ja Brunbergin karkkeja. Milja ja Eva lähtivät jo aikaisemmin bussillaan kotiin muiden jatkaessa viimeisen illan viettoa pelaten noin puoli 1 asti, ennen kuin hajaannuimme koteihimme nukkumaan.

Päivä 4

Söimme aamiaisen hostperheidemme luona, minkä jälkeen lähdimme (Ann-Marii, Jare, Anneli, Anna, Joel, Sirli, Hans ja Tibor) samaa matkaa koululle. Koululla meitä odotti bussi Tallinnaan. Milja ja Eeva olivat jo odottamassa meitä bussissa. Bussimatka meni jutustellessa ja Johanna kertoi meille Viron liuskekivistä.

Ensimmäinen nähtävyys oli Viron tunnetuin hautausmaa Metsa. Sinne oli haudattu Viron historian merkkihenkilöitä, kuten esimerkiksi presidenttejä ja muita virolaisille tärkeitä henkilöitä. Hautausmaasta teki erikoisen sen "häviäminen" metsän sekaan luonnollisia pinnanmuotoja noudattaen (mikä sai paikan vaikuttamaan paljon kivemmalta kuin Suomen melko järjestelmälliset hautausmaat). Muita vierailukohteita olivat jokin luostarin raunio (kävimme sen portilla pyörähtämässä), Song Festival Grounds, eli paikka, jossa järjestetään tietyin väliajoin virolaisille tärkeä laulutapahtuma, Kadrioru palace garden, eli presidentinlinnaa ympäröivä puutarha ja Pirita beach suomenlahden rannalla. Suomenlahden ranta oli slovakialaisille ilmeisesti eksoottinen paikka, taisivatpa jopa käydä kokeilemassa vettä yhdessä pysähdyspaikassa. Presidentinlinnan puutarhassa otimme myös muutamia ryhmäkuvia hostiemme kanssa.

Bussilla kierrettävien nähtävyyksien jälkeen otimme ratikan keskustaan, jossa söimme lounasta mahtavassa Lido Bistro nimisessä, ilmeisesti latvialaisessa ravintolassa, jossa sai koota ateriansa tarjottimelle lukuisista erilaisista vaihtoehdoista. Ruoka oli todella hyvää ja vaihtoehtoja oli enemmän kuin tarpeeksi (hintakin oli Suomen tasoon verrattuna halpaa)! Ravintolan sisustuskin oli hieman erioinen: se oli lavastettu pieneksi kaupungiksi. Lounaan jälkeen oli vuorossa vanhankaupungin opastettu kierros Ann-Mariin ja Annelin selostuksilla. Sateisesta säästä huolimatta kierros oli mielenkiintoinen ja hieno, vaikkakin sisällä kävimme vain ortodoksisessa kirkossa, mikä tosin oli todella vaikuttavan näköinen sisältä. Kierros päättyi Vapauden aukiolle, minkä jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, joten menimme hostiemme kanssa aukiolla olleeseen AHHAA-nimiseen tiedekeskukseen. Keskuksessa oli kaikenlaisia härveleitä joita sai vapaasti kokeilla. Aikaa kului nopeasti "puita istutellen", tasapainolaudalla keikkuen, erilaisia nopeustestejä tehden ja erilaisia ihmeellisiä laitteita ihmetellen. Viihdykettä löytyi ainakin tunniksi mutta ylivoimaisesti mielenkiintoisin oli 4D-teatteri, jossa teimme "matkan maan uumeniin" 5 minuutin mittaisessa esityksessä. Kyseessä oli 12 hengen "kapseli" johon mentiin sisälle ja joka kallisteli 3D-videon tapahtumien mukaan ja muina 4D-efekteinä oli ainakin ilmavirtaukset "pudotuksissa" (mielenkiintoinen yksityiskohta oli edestäpäin tuleva "tuuli" vaikka liikuimme taaksepäin).

Tiedekeskuksen jälkeen meille jäi vielä reilu tunti ylimääräistä aikaa ennen bussin lähtöä takaisin Kiiliin, joten menimme ostoskeskukseen kiertelemään. Alussa hostimme yrittivät etsiä meille matkamuistomyymälöitä (lähinnä Kalevin myymälästä tarttui mukaan tuliaisia), mutta lopulta väsymys vei voiton ja he lähtivät ylimmän kerroksen kirjakauppaan/kahvilaan lepäämään jättäen meidät suomalaiset keskenämme kiertelemään kauppoja. Ostoskeskuksesta olisi voinut löytyä vaikka mitä ostettavaa, mutta matkatavaroiden kotiinkuljetus hieman rajoitti ostostentekointoamme. Noin tunnin kierreltyämme etsimme puolinukuksissä olleet hostimme yläkerran sohvilta ja lähdimme bussipysäkille.

Palasimme bussilla Kiiliin, jossa sitten alkoi matkatavaroiden pakkaaminen kotimatkaa varten. Saimme kaikki erittäin ystävällisiltä hosteiltamme paljon(!) Kalev-tuliaiskarkkeja kotiin vietäväksi :) Noin 19.15 lähdimme minibussilla kohti satamaa. Bussimatka meni rattoisasti kieltemme samankaltaisuuksia vertaillessa (olimme aiemminkin puhuneet viroa ja suomea toisillemme korttia pelatessa, sillä sanat, numeroista puhumattakaan, olivat niin samanlaisia että ymmärsimme suht hyvin toisiamme). Satamassa jätimme jäähyväiset hosteillemme. Kadutti hieman päätös lähteä koeviikon takia jo lauantaina (matkan loppuessa virallisesti vasta sunnuntaina), mutta toivotaan että tämä näkyy koemenestyksessä :).... Viroon olisimme mielellämme jääneet pidemmäksikin aikaa!

Laiva oli tällä kertaa tulolaivaa suurempi, ja sieltä löytyi jopa nuorten tila, jossa Milja, Joel ja Jare pelasivat moottoripyöräpeliä Annan seuratessa vieressä. Pidimme myös opettajiemme kanssa projektiin liittyen pienen kokouksen, jossa kertailimme matkan tapahtumia ja puhuimme tulevasta. Loppumatkasta tietysti ostelimme (lisää) tuliaisia kotiin vietäväksi. Laivamatkan viimehetket pelasimme jälleen kerran korttia.