Eräänä aurinkoisena aamuna Prinsessa Kimallesäihky päätti lähteä retkelle Kullasvuorelle, joka sijaitsee lähellä Padasjoen laivarantaa. Hän oli kuullut, että siellä on ulkoilureittejä, kuntoportaat, frisbeegolfrata ja ennen kaikkea – Tuomastornit!

"Tänään minä kiipeän korkealle!" prinsessa sanoi ja lähti matkaan kimaltavat lenkkarit jalassaan.

Reitillä oli paljon nousuja. Prinsessa tiesi, että Kullasvuori on jääkauden merkki. Se oli syntynyt jääkauden aikaan, kun sulamisvedet kasasivat hiekkaa kiviä jään reunalle.  Polku vei Prinsessa Kimallesähkyn lopulta näkötorneille. Ensin hän kiipesi Pikku-Tuomakselle, josta näkyi jo kauniita järvimaisemia. Mutta prinsessa halusi vielä korkeammalle, joten hän kiipesi vieressä seisovalle Iso-Tuomakselle. Portaat nousivat korkealle, mutta Kimallesäihky ei luovuttanut.

Kun hän pääsi huipulle, hän huokaisi ihastuksesta. Päijänteen kansallispuisto levittäytyi hänen eteensä kuin satukirjan aukeama – sinistä järveä, vihreitä saaria ja taivaanrannan pilviä.

"Tämä on kuin taikamaisema!" prinsessa henkäisi. Hän otti esiin pienen kiikarinsa ja katseli, kuinka lokit liitelivät ja veneet lipuivat hiljaa järvellä.