Oppimisen junassa – yhdellä lähtöasemista on värikäs eskarivaunu. Asemalla lähdön jännitys, vilske ja uuden odotus. Näin, kasvan ja kehityn. Opin koko ajan uutta, tahdissa ikiomassa. Eväitä on kotoa, kerhoista, mummuilta, papoilta, päivähoidosta ja ympäröivästä maailmasta.

Yhdenvertaisina yhdessä ajatellen, ainutlaatuisina kysymyksiä kutkutellen, avautuvat uudet näkymät ja tutusta toisille kertoa saa. Näin tehden matkaeväitä toisille jaamme, kun kavereina maisemat, ilmiöt hahmotamme. Seikkailuissa digimaailmaan kirjaimia, äänteitä, numeroita, tavuja, sanoja ja peruslaskutoimituksia ihastellaan.

On reitin varrella taloja; sisällä taitoja ja materiaaleja aitoja. Voit työtapoja kokeilla, saat erehtyä ja luoda uutta. Katselet ja päätät, oivallat uudet ratkaisut. Opetusväen avulla kurkotat kauas korkeisiin paikkoihin ja matkaat ajatuksen siivin maihin, maailmoihin kaukaisiin. Oppimisen junassa matkaevästä toisille jaamme – siitä seurauksena vahvistukaamme. Joku avaa junassa oven rohkeuden salaisuuteen, toinen luovuuden moninaisuuteen, kolmas aukoo luottamuksen oven lujan, neljäs tunnetaitojen tietää askeleittain vahventuvan.

On lupa erehtyä, tehdä toisin, etsiä uusia seikkailuja. Jos meinaat tipahtaa kyydistä, vedämme hätäjarrusta ja nostamme takaisin vaunuun. Kaiken keskellä turvaa ja ohjausta esiopet sulle antaa.

Iloiset äänet leikkivaunusta raikaa ja oman lelusi sinne voi mukanaan kantaa. Ei tyhjä ole kenenkään taulu, kokemukset lapsuuden on elämän laulu. Matkalipussa oppimisen asennetta aitoa, reflektoinnin taitoa. Näin kukin yksilö tahdissansa kulkee, kokemukset lisääntyvät ja tärkeitä matkamuistoja laukkuunsa sulkee. Vanhan päälle rakentuu uutta, yhä laajentuvaa kokonaisuutta, tuella open ja eri työtavoin. Mieli avoimena kuljemme iloiten oppien, ponnistellenkin kohti seuraavaa etappia.