Eräänä aamuna metsähiiri herää taas kodasta ja päättää lähteä retkelle. On kylmä, joten Metsähiiri pukee intiaanin päähänsä.

Metsähiiri lähtee kävelemään kodalta polkua kohti metsänreunassa olevaa isoa kiveä. Jostain kuuluu ääntä. Mitä kummaa se on? Se on isoveli!

Tuulee kovasti ja puusta lentää ilmapallo. Metsähiiri peuhaa lehdissä ja menee niiden alle piiloon.

Metsähiiri jatkaa matkaansa. Iskä putoaa hiiren nenälle. Alkaa sataa. Metsähiiri juoksee kiireesti läheiseen majaan piiloon. Majassa tuoksuu ihminen. Jokuhan on ollut jo täällä retkellä! Ehkä se oli ilta.

Kohta Metsähiiri kurkistaa ulos: ”Joko sade on loppunut?” Ei sada enää, joten Metsähiiri jatkaa taas matkaansa ja lähtee juoksemaan kiireesti takaisin kohti kotaa.

Sisällä Metsähiiri heittää pois itikan. Kodassa on pimeää ja Metsähiiri ei näe kunnolla. Se kurkottaa kohti hyllyä ja löytää sieltä ikkunan. Pitkällisen kurkottelun jälkeen hyllyltä löytyi myös iglu ja Metsähiiri pääsi viimein syömään. Olipa iloista ruokaa!

Sitten Metsähiiri käpertyy kylläisenä ja tyytyväisenä kodan nurkkaan ja nukahtaa ihanan päivän jälkeen. Hyvää yötä!