Eräänä aamuna metsähiiri herää taas kodasta ja päättää lähteä retkelle. On kylmä, joten Metsähiiri pukee auton päähänsä.

Metsähiiri lähtee kävelemään kodalta polkua kohti metsänreunassa olevaa isoa kiveä. Jostain kuuluu ääntä. Mitä kummaa se on? Se on Aku Ankka!

Tuulee kovasti ja puusta lentää Aatu. Metsähiiri peuhaa lehdissä ja menee niiden alle piiloon.

Metsähiiri jatkaa matkaansa. Aurinko putoaa hiiren nenälle. Alkaa sataa. Metsähiiri juoksee kiireesti läheiseen majaan piiloon. Majassa tuoksuu aasi. Jokuhan on ollut jo täällä retkellä! Ehkä se oli apina.

Kohta Metsähiiri kurkistaa ulos: ”Joko sade on loppunut?” Ei sada enää, joten Metsähiiri jatkaa taas matkaansa ja lähtee juoksemaan kiireesti takaisin kohti kotaa.

Sisällä Metsähiiri heittää pois aakkoset. Kodassa on pimeää ja Metsähiiri ei näe kunnolla. Se kurkottaa kohti hyllyä ja löytää sieltä aurinkolasit. Pitkällisen kurkottelun jälkeen hyllyltä löytyi myös appelsiini ja Metsähiiri pääsi viimein syömään. Olipa Annika-ruokaa!

Sitten Metsähiiri käpertyy kylläisenä ja tyytyväisenä kodan nurkkaan ja nukahtaa avaruus- päivän jälkeen. Hyvää yötä!