Populaatioekologiaa
Populaatioekologian perusteita
Populaatioekologian määritelmä.
Populaatio on jonkin tietyn lajin muodostama ryhmä, joka elää samassa paikassa samaan aikaan. Tämän ryhmän jäsenet pystyvät lisääntymään keskenään. Populaatio voi siis olla esimerkiksi jokin metsämyyrien joukko, joka elää pienessä metsässä koulun lähellä. Populaatio ei ole mikään suljettu porukka, vaan sinne voi tulla ja sieltä voi lähteä myyriä muualle. Populaation koon muutosta laskiessa tulee ottaa huomioon populaation syntyneet ja kuolleet yksilöt sekä sinne muuttaneet ja sieltä pois muuttaneet.
Populaatiot ovat erilaisia eri aikoina ja eri paikoissa. Populaatioekologiaa tutkivat tutkijat sitten selvittävät, että miksi näin on ja minkä kokoisia eläinten populaatiot yleensäkin ovat, kuinka laajalle populaatiot ovat levinneet ja mitä niille tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ilmaston muuttuessa ja ihmisen muuttaessa yhä useampien eliölajien ympäristöjä populaatioekologiset ennustukset ovat entistä tärkeämpiä. Populaatioekologian avulla ymmärretään esimerkiksi miksi jollakin lajilla on suurempi uhka hävitä kuin toisella.
Esimerkkinä metsämyyräpopulaatio. Metsämyyrät syövät erilaisia kasvinosia ja pystyvät lisääntymään hyvin nopeasti. Jos ravintoa on tarjolla, eikä mikään rajoita myyrien lisääntymistä, populaatio voi syödä vaikka ravinnon kokonaan loppuun pieneltä alueelta. Jossain vaiheessa ravinnon määrä kuitenkin vähenee ja myös myyrien määrä alkaa vähentyä. Kasvillisuuden palauduttua myyrien määrä alkaa taas lisääntyä. Tätä vaihtelua myyräpopulaation koossa kutsutaan jaksottaiseksi kannanvaihteluksi. Kannanvaihtelut johtuvat ravinnon saatavuudesta sekä petojen ja tautien määrästä.
Alla olevassa kuvassa esitetään metsämyyrän ja lumikon kannanvaihtelua eri vuosina. Myyrä on kasvinsyöjä ja sen yksilömäärät ovat suurempia kuin lumikon. Lumikon tärkeintä ravintoa ovat myyrät, ja siksi lumikoiden määrä seuraa myyrien määrää - joskin hieman jäljempänä.
Populaation koko kasvaa, kun ravintoa on paljon tarjolla, eikä eläinten tarvitse kilpailla siitä. Jos myös petoja ja loisia on vähän, populaation kasvu on kiihtyvää. Kasvu alkaa hitaasti, nopeutuu kiihtyväksi ja alkaa sitten vähitellen hidastua. Mikään populaatio ei kasva luonnossa rajattomasti, koska luonnossa elävien eläinten elämään kuuluvat pedot, sairaudet, loiset ja ravinnonpuute.
Populaation kasvua hidastaa kilpailu lajitoverien ja muiden lajien kanssa elintilasta, ravinnosta, pesäpaikoista ja vedestä. Myös sairaudet leviävät helposti tiheässä populaatiossa. Aiemmasta kuvasta huomasit myös, että pedot eli lumikot lisääntyvät myyräpopulaation koon kasvaessa, mikä myös hidastaa populaation kasvua.
Jokaisella ekosysteemillä on tietty raja - taso - jossa ympäristön ravinto ja muut elinmahdollisuudet vielä riittävät populaation elättämiseksi. Tämä raja näkyy yllä olevassa kuvassa ympäristön kantokykynä. Jos ympäristön kantokyky ylitetään, populaation yksilömäärä romahtaa, eikä palaa entiselleen, ennen kuin ympäristö on palautunut normaaliksi.
Populaatio on jonkin tietyn lajin muodostama ryhmä, joka elää samassa paikassa samaan aikaan. Tämän ryhmän jäsenet pystyvät lisääntymään keskenään. Populaatio voi siis olla esimerkiksi jokin metsämyyrien joukko, joka elää pienessä metsässä koulun lähellä. Populaatio ei ole mikään suljettu porukka, vaan sinne voi tulla ja sieltä voi lähteä myyriä muualle. Populaation koon muutosta laskiessa tulee ottaa huomioon populaation syntyneet ja kuolleet yksilöt sekä sinne muuttaneet ja sieltä pois muuttaneet.
Populaatiot ovat erilaisia eri aikoina ja eri paikoissa. Populaatioekologiaa tutkivat tutkijat sitten selvittävät, että miksi näin on ja minkä kokoisia eläinten populaatiot yleensäkin ovat, kuinka laajalle populaatiot ovat levinneet ja mitä niille tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ilmaston muuttuessa ja ihmisen muuttaessa yhä useampien eliölajien ympäristöjä populaatioekologiset ennustukset ovat entistä tärkeämpiä. Populaatioekologian avulla ymmärretään esimerkiksi miksi jollakin lajilla on suurempi uhka hävitä kuin toisella.
Esimerkkinä metsämyyräpopulaatio. Metsämyyrät syövät erilaisia kasvinosia ja pystyvät lisääntymään hyvin nopeasti. Jos ravintoa on tarjolla, eikä mikään rajoita myyrien lisääntymistä, populaatio voi syödä vaikka ravinnon kokonaan loppuun pieneltä alueelta. Jossain vaiheessa ravinnon määrä kuitenkin vähenee ja myös myyrien määrä alkaa vähentyä. Kasvillisuuden palauduttua myyrien määrä alkaa taas lisääntyä. Tätä vaihtelua myyräpopulaation koossa kutsutaan jaksottaiseksi kannanvaihteluksi. Kannanvaihtelut johtuvat ravinnon saatavuudesta sekä petojen ja tautien määrästä.
Alla olevassa kuvassa esitetään metsämyyrän ja lumikon kannanvaihtelua eri vuosina. Myyrä on kasvinsyöjä ja sen yksilömäärät ovat suurempia kuin lumikon. Lumikon tärkeintä ravintoa ovat myyrät, ja siksi lumikoiden määrä seuraa myyrien määrää - joskin hieman jäljempänä.
Populaation koko kasvaa, kun ravintoa on paljon tarjolla, eikä eläinten tarvitse kilpailla siitä. Jos myös petoja ja loisia on vähän, populaation kasvu on kiihtyvää. Kasvu alkaa hitaasti, nopeutuu kiihtyväksi ja alkaa sitten vähitellen hidastua. Mikään populaatio ei kasva luonnossa rajattomasti, koska luonnossa elävien eläinten elämään kuuluvat pedot, sairaudet, loiset ja ravinnonpuute.
Populaation kasvua hidastaa kilpailu lajitoverien ja muiden lajien kanssa elintilasta, ravinnosta, pesäpaikoista ja vedestä. Myös sairaudet leviävät helposti tiheässä populaatiossa. Aiemmasta kuvasta huomasit myös, että pedot eli lumikot lisääntyvät myyräpopulaation koon kasvaessa, mikä myös hidastaa populaation kasvua.
Jokaisella ekosysteemillä on tietty raja - taso - jossa ympäristön ravinto ja muut elinmahdollisuudet vielä riittävät populaation elättämiseksi. Tämä raja näkyy yllä olevassa kuvassa ympäristön kantokykynä. Jos ympäristön kantokyky ylitetään, populaation yksilömäärä romahtaa, eikä palaa entiselleen, ennen kuin ympäristö on palautunut normaaliksi.
