Poronhoito on usein ensimmäinen asia, joka tulee
mieleen, kun puhutaan saamelaisten elinkeinoista. Nykyään poronhoidosta saa elinkeinonsa aikaisempaa harvempi saamelainen. Saamelaisia työskentelee kaikissa ammateissa. Myös moni poromies tai -nainen tekee lisäksi jotain muuta työtä, koska porotalous ei ole nykyään kannattavaa.

Muita saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ovat olleet kalastus, metsästys ja keräily. Myös käsityöt ovat olleet tärkeä tulonlähde. Monelle nämä asiat ovat yhä nykyään tärkeitä, vaikka palkkatyö olisikin jotain muuta.

Myös nykyään Lappi on poronhoitoaluetta. Porot eivät asu tallissa, vaan ne kulkevat vapaasti. Kesällä ja talvella porot ovat eri alueilla. Jokaisella poronomistajalla on oma merkki, joka leikataan poron korvaan. Poromerkistä voi nähdä, mihin sukuun poron omistaja kuuluu. Pikkuporot eli vasat merkitään korvamerkillä erotuksessa, tapahtumassa, jossa alueen porot kootaan yhteen.

Kalastus on ollut tärkeä elinkeino. Suuri Inarijärvi ja Suomen ja Norjan välillä kulkeva Tenojoki ovat tunnettuja kalavesiä. Nykyään esimerkiksi Tenolla on paljon kalastusmatkailua, mikä tuo lisätuloja alueelle. Kalastukseen liittyy paljon omaa sanastoa, pyyntivälineiden ja kalojen nimiä.

Nykyään metsästetään erityisesti hirviä ja riekkoja. Riekko on pieni kanalintu. Riekkoja pyydetään perinteisesti ansoilla. Jokaisella metsästäjällä on oma alueensa, mihin hän laittaa omat ansat.

Marjojen poimiminen ja säilöminen talvea varten on tärkeää. Metsästä ja suolta voi poimia hilloja, mustikoita, puolukoita ja karpaloita. Marjoja voi myös myydä, ja esimerkiksi hillasta saa hyvän hinnan. Joskus marja-alueet ovat perheen tai suvun käytössä vuosien ajan. Toisten alueelle ei ole kohteliasta mennä poimimaan marjoja.