Suomalaisia pyhäinpäivän tapoja harjoiteltiin Killinkosken hautausmaalla. Seija oli kertomassa vainajien kunnioituksesta, sytyttelimme kynttilöitä haudoille, lauloimme kappelissa parit laulut ja reippailimme muihin hommiin loppupäiväksi koululle.

Koski hautausmaan alapuolella oli kutistunut pieneksi liruksi, jota tuskin huomasi. Keväällä se kohisi ja pauhasi ihan toiseen malliin. Koskikin osoitti, että syksy on tullut ja on aika valmistautua talveen.
--------------------
Oppilaskunnan hallitus oli suunnitellut kivan päivän meille ja 5. - 6.-luokkalaiset toteuttivat hienon jännitysradan oppilaille liikkasalin näyttämöllä. Oli musiikkia, kolinaa, limaa, mörköilyä ja vaikka mitä. Ainoastaan loppusiivouksen koittaessa tuli vähän mainittavaa, kun sen tekeminen meinasi parilta oppilaalta kehotuksista huolimatta jäädä muiden hommaksi. Tulipahan opin asiana taas kerran sekin, että juhlia on kiva järjestää ja touhuta - jos jälkien korjaamisen voisi aina tehdä joku muu.

Jännitysradan lisäksi keskiluokassa oli katseltavissa yläluokkalaisten pädeille tekemiä noitatarinoita. Ne olivat tosi hyvin tehtyjä ja hauskoja kaikki. Jäivät vain turhan vähälle huomiolle kioskihommien ja pimeäradan viedessä kaiken ajan. Palaamme niihin vielä ensi viikolla. Samoin oppilaiden kirjoittamiin tarinoihin. Ne jäivät tykkänään lukematta tämän kolmituntisen juhlinnan aikana. Haastehyrrää taisi joku jossain välissä keritä pyörittelemään. Paras pukeutuja valittiin oppilasäänestyksellä ja sen kantaja sai palkkiokseen suklaapatukan.

Keittiöllä Liisa ja siistijä Sanna olivat jälleen hurahtaneet tykkänään. Ruokala on huikea nähtävyys ja päätimme, että nuo hienot koristeet ilahduttavat meitä vielä koko ensi viikon ruokalassa.