Voh-ve-li-pu-jo-tus





O-ma ku-vio työn kes-kel-le
Jos o-let saa-nut kaik-ki ku-vi-ot val-miik-si, voit ha-lu-tes-sa-si teh-dä kes-kel-le va-paa-va-lin-tai-sen ku-van. Ku-va on tär-ke-ä myös suun-ni-tel-la. Tä-tä var-ten on oh-je-vi-de-o al-la. Saa-tat tar-vi-ta ai-kui-sen a-pu-a, jot-ta pää-set al-kuun.
Mie-ti en-sin min-kä ku-vi-on ha-lu-at teh-dä. Vi-de-ol-la on vain e-si-merk-ki.
Suun-nit-te-le ku-va ruutu-pa-pe-ril-le (esim. ruu-tu-vih-ko). Jos ruu-tu-pa-pe-ri-a ei o-le, val-koi-nen-kin pa-pe-ri käy.
Mie-ti kul-mik-kai-ta, yk-sin-ker-tai-si-a ku-vi-oi-ta. Käy-tä a-pu-na ruu-tu-ja.
Var-mis-ta, et-tä ku-vi-o mah-tuu työn kes-kel-le.