Yhdenvertaisuuslaissa syrjintäperusteet ovat

• ikä
• alkuperä
• kansalaisuus
• kieli
• uskonto
• vakaumus
• mielipide
• politiikka
• ay-toiminta
• vammaisuus
• seksuaalinen suuntautuminen
• muu henkilöön liittyvä syy

Syrjinnällä on monanlaisia ilmenemismuotoja. Välitön syrjintä tarkoittaa yksilön tai ryhmän kohtelemista eri tavalla kuin muita jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella ja ilman hyväksyttävää perustetta. Muita välittömän syrjinnän esiintymismuotoja ovat esimerkiksi häirintä ja epäasiallinen kohtelu sekä ohje tai käsky syrjiä. Välillistä eli epäsuoraa syrjintää on näennäisesti puolueeton käytäntö, tieto tai toimintatapa, joka asettaa toisen tai toiset muita heikompaan asemaan.

Piilosyrjintää ovat vähättely, poissulkeminen, tuen puute ja sivuuttaminen.

Rakenteellista syrjintää on ajattelu, ettei syrjiviä käytäntöjä voi muuttaa.

Moniperusteisessa syrjinnässä yksilöä tai ryhmää syrjitään monella eri perusteella.

Myös häirintä on syrjintää. Häirintää on esimerkiksi sellainen käytös tai sellaisen ilmapiirin tietoinen luominen, joka loukkaa, halventaa tai nöyryyttää toista tai on jollakin tapaa uhkaavaa tai vihamielistä. Toista voi loukata tai uhata ja samalla syyllistyä häirintään esimerkiksi verbaalisesti, sähköpostiviesteissä, ilmeillä ja eleillä tai julkaisemalla epäasiallista materiaalia.  

Esteettömyys tarkoittaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteutumista niin, että jokainen voi ominaisuuksistaan huolimatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Koulutuksen järjestäjän on tehtävä toimintaympäristöön asianmukaiset ja kussakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada koulutusta ja tarjolla olevia palveluja.