Kuolema on meistä jokaisen osa, eikä kukaan pysty ennustamaan sitä ajankohtaa, milloin se tulee omalle kohdalle. Vaikka sairaus tuntuisi epäreilulta ja kokisi, että se varastaa elämästä arvokkaita vuosia, se voi myös kirkastaa sen tosiasian, että meistä jokaisella on oikeasti vain juuri tämä hetki.

Menetykset ja suru kuuluvat elämään. Vaikka luopuminen on aina kipeä asia, sen kohtaa jossain vaiheessa elämää meistä jokainen. Menetyksen käsittelyyn vaikuttavat meidän jokaisen elämänhistoria ja persoonalliset ominaisuudet. Suru on ihmisen luonnollinen, normaali ja terve reaktio menetykseen. Usein surun voimakkuus on sidoksissa siihen, miten tärkeäksi menetetty asia on koettu: sanotaankin, että suru on rakkauden jatko-osa. Surun kokemuksen kanssa ei tarvitse eikä kannata jäädä yksin. Puhuminen vaikeasta asiasta auttaa usein käsittelemään asiaa ja hyväksymään sen. Apua saa esimerkiksi Syöpäjärjestöiltä; sairauden, surun ja kuoleman käsittelyyn apua tarjoavilta yhdistyksiltä; omalta terveysasemalta ja seurakunnista.