• Pelko vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun heikentäen sitä  
• Pelolla on oma tarkoituksensa – sen tavoite on pitää ihminen toimintakykyisenä ja elossa
• Pelon tunne voi olla vaikea tunnistaa tai sille ei aina löydy heti sanoja  
• Pelkoon liittyviä erilaisia tuntemuksia voi olla esimerkiksi epämukavuuden tunne, unettomuus, heräily, ärtyneisyys, epävarmuus, päättämättömyys, luovuttaminen, kauhu, varuillaan olo, valppaana olo, vatsakivut, pääkivut, voimattomuuden tuntemukset ja paino rinnan päällä 

Pelon tunne on yleensä aaltoilevaa. Pelko voi muuttaa muotoaan, kun tilanne muuttuu tai odotetaan esimerkiksi jotain tutkimustulosta, ennen kuin syntyy uusi ymmärrys siitä, mitä tämä kaikki juuri minun elämässäni tarkoittaa. 

Tiedon hankinta ja puhuminen

Asian ja pelon jäsentäminen voi helpottaa pelon sietämistä. Voi pohtia, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Keskusteleminen voi helpottaa pelon jäsentämistä tai pelkoa itsessään. Mieli on hyvin vahva silloin, kun pelko uskaltaa tulla näkyväksi. Kaikella on myös aikansa: välillä voi olla paras mahdollinen keino selvitä toimintakykyisenä pelon kanssa, kun pyrkii keskittymään kaikkeen muuhun kuin tunteiden työstämiseen. 

Puhuminen on tärkeää ja auttaa jäsentämään asioita. Toisaalta pakotettu puhuminen ja asioiden käsitteleminen voi joissakin tapauksissa tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Ihmisen tulee antaa puhua silloin, kun hän on siihen itse valmis.

Joskus vertaisena saatamme tunnistaa, mistä tilanteessa voisi olla kyse, mutta sairastunut tai läheinen ei itse ole vielä valmis sanoittamaan, mitä pelkää tai mitä ajatuskulkuja hän käy läpi. Silloin voi kertoa esimerkiksi omasta muistosta liityen pelkoon ja miten selvisi pelosta eteenpäin. Vertaiskokemuksen jakaminen tuo näin ollen yhden esimerkin siitä, että pelosta puhuminen ei tuo pelon toteutumista lähemmäs. Sen sijaan sen sanoittaminen voi vapauttaa voimavaroja, kun omasta pelosta tulee tutumpi. Tuttua on aina helpompi käsitellä, kuin vierasta.  

Pelon tunne voi olla myös tärkeä mittari. Jos pelkoja on paljon, tietoa ei välttämättä ole riittävästi ja mieli ei ole ehtinyt vielä riittävästi sopeutua sairastumiseen. ​Ihmisen mieli on luonteeltaan resilientti ja sopeutumiskykyinen. Ennen pitkää lähes jokaisen kohdalla sopeudumme sairauteen osana sen hetkistä arkeamme. Alamme elämään elämää myös muista näkökulmista, kuin sairastumisesta käsin.