hyvinvointivaltio: yleensä demokraattinen valtio, joka turvaa kansalaisilleen kohtuullisen toimeentulon ja palveluja verovaroin kustannettuna
torppari: vuokraviljelijä, joka ei omistanut itse maataan, vaan maksoi vuokransa pääasiassa päivätöinä eli taksvärkkinä ja joskus myös rahana; torppareiden asema kärjistyi 1800-luvun lopulla; vuonna 1918 säädetty torpparilaki takasi torppareille oikeuden lunastaa maansa isänniltä edullisin ehdoin
sosiaaliturva: hyvinvointivaltion asukkailleen antama tuki, joka turvaa elannon elämän riskitilanteissa, esimerkiksi työttömyyskorvaus
tulonsiirto: valtion välittämä rahallinen tuki eri väestönosalta toiselle; järjestetty verotuksen kautta, esimerkiksi lapsilisä ja opintotuki
pohjoismainen hyvinvointivaltio: valtio, jossa julkisella sektorilla (valtio ja kunnat) on suuri rooli hyvinvointipalveluiden, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon, järjestämisessä
elinkeinorakenteen muutos: Suomessa toisen maailmansodan jälkeinen ilmiö; Suomen muuttuminen maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi
oppikoulu: liittyy Suomen koulujärjestelmään ennen peruskoulua; oppikoulu poistui 1970-luvulla
pankkikriisi: 1990-luvun alkuvuosiin liittynyt pankkien taloudellinen kriisi; taustalla lama; valtio lupasi kattaa pankkien luottotappiot maksamalla ns. pankkitukea, jota maksettiin lopulta yhteensä yli 8 miljardia euroa
