lapuanliike: kommunismin vastainen liike 1929–32; pyrki kitkemään kommunismin mm. väkivallalla sekä hallitusta ja eduskuntaa painostamalla; kiellettiin Mäntsälän kapinan jälkeen; järjestäytyi 1932 Isänmaallinen Kansanliike-puolueeksi
parlamentarismi: hallitusjärjestelmä, jossa hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta eli eduskunta valvoo hallituksen toimintaa
kommunistilait: lokakuussa 1930 uuden eduskunnan hyväksymät lait, jotka kielsivät kommunistien vaalikelpoisuuden; kommunistien toiminta oli kielletty vuoden 1944 välirauhansopimukseen asti
Mäntsälän kapina: lapuanliikkeen helmikuussa 1932 organisoima kapina; tavoitteena painostaa hallitusta eroamaan; kireä tilanne päättyi verettömästi presidentti Svinhufvudin radiopuheeseen; johti lapuanliikkeen päättymiseen
suojeluskunnat: alun perin 1905 suurlakon aikana perustettu, mutta sen jälkeen hajonnut porvareiden järjestyskaarti; syntyi uudelleen 1917; nimitettiin tammikuussa 1918 porvarillisen hallituksen virallisiksi joukoiksi; muuttui sisällissodan jälkeen vapaaehtoiseksi maanpuolustusjärjestöksi, sai tukea valtiolta ja asema vakinaistettiin lailla 1927; järjesti mm. maanpuolustuskoulutusta ja urheilukilpailuja; lakkautettiin ”fasistisena järjestönä” välirauhansopimuksessa 1944
Isänmaallinen Kansanliike (IKL): lapuanliikkeen lopettamisen jälkeen vuonna 1932 perustettu oikeistoradikaalinen puolue; vaikutteita Euroopan fasisteilta ja kansallissosialisteilta; sai eduskunnassa vähäistä kannatusta, kunnes lakkautettiin ”fasistisena järjestönä” välirauhansopimuksessa 1944
rauhoituslait: vuosina 1934–35 säädetyt lait, joiden tarkoituksena rajoittaa oikeistoradikaalien toimintaa Mäntsälän kapinan jälkeen; puserolaki rajoitti poliittisten tunnusmerkkien käyttöä, kiihotuslaki kielsi halventamasta hallitusta ja eduskuntaa, uusi yhdistyslaki helpotti yhdistysten lakkauttamista
punamultahallitus: hallituskoalitio, joka koostuu sosiaalidemokraateista ja keskustapuolueesta; erityisen kuuluisa A. K. Cajanderin johtama vuoden 1937 punamultahallitus, jonka syntyä pidetään esimerkkinä sisällissodan jälkeisestä kansallisesta eheytymisestä
eheytyspolitiikka: politiikka, jonka tarkoituksena yhtenäistää kansa vuoden 1918 sisällissodan jälkeen; tarkoituksena luoda mm. lainsäädännöllä työväelle olosuhteet, jotka poistavat tyytymättömyyttä ja vähentävät radikalismia
