MAAHANMUUTTAJAOPETUS

Toiseen kulttuuriympäristöön muuttaminen

Toiseen maahan muuttaminen on nuorelle ja hänen perheelleen jo sinällään iso elämänmuutos. Helposti olettaa, että kaikkialla muuallakin ihmiset osaavat ja tietävät samat asiat kuin mitä meille suomalaisille opetetaan lapsesta saakka. Näitä asioita osaamaton ja tietämätön nuori leimataan koulun arjessa epäonnistujaksi ja häntä aletaan myös kohdella sen mukaisesti. Yksinkertaiset, arkiset asiat aiheuttavatkin kysymyksiä ja muutoksia monikulttuurisen koulun arjessa. Tällaisia asioita ovat muun muassa leikki, rajat, huumori, ilmasto, ruoka, uskomukset, uskonto, terveyskäsitykset, kasvatusnäkemykset, perhekäsitys, yhteiskuntajärjestelmä, moraali sekä kieli ja aikakäsitys. Suomalaiset pelit ja leikit ovat vieraita maahanmuuttajalapselle sekä nuorelle ja vaativat opettelua. Esimerkiksi jalkapallossa fyysiset rajat ovat erilaiset eri kulttuureissa, samoin tavat ratkaista erimielisyyksiä.

Maamme ilmasto on haasteellinen kauempaa tuleville maahanmuuttajille, ja heidän täytyy opetella vaihtelevan säänmukainen pukeutuminen. Kouluruoka maistuu mauttomalle mausteiseen ruokaan tottuneelle. Suomalainen kulttuuri ja eri kulttuurien uskomukset törmäävät myös koulumaailmassa, esimerkiksi kouluaineiden tärkeyden suhteen.

Eri kulttuureja kunnioittavan keskustelun avulla voidaan puhua myös uskonnosta ja sen perinteistä. Myös opetusmenetelmät sekä opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus saattavat tuntua oudoilta ja vierailta. Keskeinen osa maahanmuuttajataustaisen oppilaan kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan on integroituminen osaksi myös oppilaitosyhteisöä. Koulussa ja varhaiskasvatuksessa opetuksen tulee tukea oppilaan kasvamista sekä suomalaisen kieli- ja kulttuuriyhteisön että oppilaan oman kieli- ja kulttuuriyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneksi.

Tämän tukemiseksi oppilaan äidinkieli on huomioitava opetuksessa, vaikkei varsinaisia oman äidinkielen tunteja olisikaan tarjolla. Vahva äidinkieli on paras tuki suomen kielen oppimiselle. Kehittyvä kaksikielinen identiteetti, jossa oma ja suomalainen kieli ja kulttuuri ovat tasapainossa, vahvistaa oppilaan itsetuntoa ja edesauttaa oppimista. Maahanmuuttajaoppilaat tarvitsevat usein tukea monikulttuurisuuteen kasvamisessa. Koulu omalla ilmapiirillään vaikuttaa maahanmuuttajaoppilaan ja yhteisön vuorovaikutteiseen arkeen.

Maahanmuuttajaopetus Sievissä

Maahanmuuttajaoppilaalla tai -lapsella tarkoitetaan sekä Suomeen muuttaneita että Suomessa syntyneitä maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria. Sieviin maahanmuuttajaoppilaat ovat tulleet joko vanhempien työperäisen maahanmuuton tai adoption kautta. Suomessa vakinaisesti asuvat lapset, myös ulkomaan kansalaiset, ovat oppivelvollisia.

Alle kouluikäisillä maahanmuuttajalapsilla tulisi olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, jotta lapsi alkaisi oppia suomen kieltä. Tämä oikeus lapsella pitäisi olla siitä huolimatta, onko vanhempi töissä tai opiskelemassa.

Maahanmuuttajien opetuksen erityistavoitteena on tukea oppilaan kasvamista sekä suomalaisen että oppilaan oman kieli- ja kultturiyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneeksi. Perusopetuksella pyritään turvamaan oppilaan mahdollisuudet selviytyä jatko-opinnoista ja työelämässä Suomessa. Lisäksi tarkoituksena on antaa Suomeen muuttaville valmiuksia toimia tasavertaisina jäseninä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kouluikäisinä Sieviin saapuneille oppilaille annetaan yleensä perusopetukseen valmistavaa opetusta. Sievissä valmistavan opetuksen (valo) luokka on Lauri Haikolan koulussa. Oppilaat ovat tavallisesti valmistavassa opetuksessa vuoden ajan. Valmistavan opetuksen tavoitteena on edistää oppilaan kotoutumista sekä antaa tarvittavat valmiudet perusopetukseen siirtymistä varten. Kun oppilas on saavuttanut riittävät kouluvalmiudet, hän siirtyy perusopetukseen.

Oppilaan luokkatason valinnassa on otettava huomioon oppilaan kielitaito ja sosiaaliset valmiudet. Tavallisesti oppilas sijoitetaan yhtä vuosiluokkaa alemmas kuin hänen ikänsä määräisi. Täten pyritään varmistamaan, että oppivelvollisuus on mahdollista suorittaa ennen oppivelvollisuusiän päättymistä. Tavoitteena on, että oppilas pystyy opiskelemaan täysipainoisesti kaikkia perusopetuksen oppiaineita ja että hänen on mahdollista jatkaa opintojaan perusopetuksen jälkeen.

Opetuksen järjestäjä on oikeutettu erilliseen valtionavustukseen vieraskielisten oppilaiden opetuksessa, jos oppilas on kotouttamisen piirissä (neljä vuotta maahantulosta). Lisäksi niiden oppilaiden, joiden opiskelun aloittamisesta on kulunut enintään kuusi vuotta, tukiopetuksesta eri oppiaineissa ja S2-opetuksesta voidaan anoa jälkikäteen erillistä valtionavustusta annetun opetuksen perusteella.

MAAHANMUUTTAJAOPPILAAN OPETUS

Ohjeita rehtorille

Seuraavaan on koottu toimintaohjeita rehtorille silloin, kun kouluun tulee maahanmuuttajataustainen oppilas.
■ Selvitä, kuuluuko oppilas valmistavan opetuksen piiriin.
■ Hanki tietoa oppilaasta ja hänen koulutaustastaan. Jos mahdollista, tutustu oppilaan oppimissuunnitelmaan yhteistyössä oppilaan opettajan kanssa.
■ Selvitä, onko oppilaasta tehty erityisen tuen päätös.
■ Pidä palaveri lähettävän koulun ja oppilasta jatkossa opettavien opettajien kanssa
■ Päätä, mihin luokkaan oppilas on tarkoituksenmukaista sijoittaa. Huomioi luokkakoko ja mahdollisuus opetuksen tukeen, esimerkiksi avustajaan, tukiopetukseen ja erityisopetukseen.
■ Jos oppilas kuuluu kotouttamisen piiriin (alle neljä vuotta pakolaisen maahantulosta), on mahdollista saada apua ja tukea.
■ Jos oppilas on oikeutettu S2-oppimäärän opetukseen, selvitä, miten ja milloin se toteutetaan ko. oppilaan kohdalla (huomioi lukujärjestys). Rehtorilla on velvollisuus ilmoittaa oppilas s2-ryhmään.
■ Jos oppilas osallistuu muun kuin evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen, järjestetäänkö oppilaan oman uskonnon opetusta vai elämänkatsomustietoa.
■ Selvitä myös, järjestetäänkö oppilaan oman äidinkielen opetusta.
■ Ilmoita oppilas tarvittaviin opetusryhmiin (s2-opetus, oman uskonnon opetus, oman äidinkielen opetus) ja ota yhteys koulutoimistoon mahdollisten kuljetusten järjestämiseksi.

Ohjeita opettajille

Maahanmuuttajaoppilas opetusryhmässäsi

■ varmista, että saat käsiisi oppilaan oppimissuunnitelman. (Se on tehty kaikille
Kun opetusryhmääsi tulee maahanmuuttajataustainen oppilas,valo-luokilta tuleville sekä soveltuen muille koulussa oleville oppilaille).
■ tee yhteistyötä suomi toisena kielenä -opettajan kanssa.
■ avustajaa kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan. Avustaja ei kuitenkaan korvaa opettaja, joka on vastuussa oppilaan opetuksesta.
■ erityisopettajan osaamista kannattaa hyödyntää.
■ jokaisella oppilaalla on oikeus tukiopetukseen.
■ tulkkia kannattaa käyttää apuna erityisesti kodin ja koulun yhteistyössä.
■ ole kiinnostunut oppilaan kieli- ja kulttuuritaustasta. Se vahvistaa oppilaan kulttuuri-identiteetin ja kaksikielisyyden kehittymistä. Oppilasta voi esimerkiksi pyytää kertomaan käsiteltävän aiheen asioista omalla äidinkielellään. Jos on mahdollista, luokkaan voidaan pyytää joku kertomaan oppilaan lähtömaan kulttuurista tai oppilas voi kertoa siitä itse.
■ muista, että kielen oppiminen on aikaa vievä prosessi.
Suomea toisena kielenä opiskelevalle suomen kieli on sekä oppimisen kohde että sen väline koko kouluajan. S2 -oppimäärä on otettava huomioon kaikissa oppiaineissa. Oppilaiden erilainen oppimiskyky, -nopeus ja mahdolliset oppimisvaikeudet on otettava huomioon opetuksen yleistä järjestämistä koskevassa suunnittelussa. Kaikessa opetuksessa pitää pyrkiä tarjoamaan oppilaalle mahdollisuuksia ymmärtää asia myös muun kuin kielen perusteella (eleet, tvt-materiaali, kuvasanakirjat jne.).

Maahanmuuttajaoppilaan opetuksessa kannattaa muistaa muun muassa seuraavat periaatteet:

■ Oppitunnin rutiinit edesauttavat oppimista. Oppitunnin rakenteen voi esimerkiksi esittää oppilaille kirjoitettuna taululle.
■ Ota huomioon oppilaan istumapaikka luokassa.
■ Puhu normaalilla puhenopeudella ja puhekieltä. Se on kieli, jonka kanssa oppilas on muutenkin tekemisissä.
■ Opeta oppilaat kysymään. Oppilas saattaa vain nyökytellä ja hymyillä, vaikka ei olisi ymmärtänytkään.
■ Havainnollista, esitä sama asia useammalla tavalla.
■ Jäsentele, osoita selkeästi keskeiset kohdat. Varmista ydintietojen ja -taitojen oppiminen.
■ Ohjaa oppilasta riittävän konkreettisesti. Jos oppilas ei selviydy tehtävästä itsenäisesti, hän tarvitsee vuorovaikutuksellista tukea, joka suuntaa oppijan huomion olennaisiin asioihin.
■ Kertaa ja toista riittävän usein ja paljon. Varsinkin keskeisiä käsitteitä ja sanastoa kannattaa toistaa useita kertoja.
■ Aktivoi oppilaiden kielenkäyttöä.
■ Ohjaa oppilaita keräämään listaa uusista sanoista ja käsitteistä. Esimerkiksi oppimispäiväkirjaan oppilas voi kerätä käsitellystä oppikirjan kappaleesta tai vihkostaan tietyt avainsanat, tehdä sisällysluettelon pohjalta käsitekartan tai kirjoittaa keskeisistä asioista muutaman virkkeen, jotka hän kuvittaa.
■ Käytä tarvittaessa “selityslistaa” uusista vaikeista sanoista ja käsitteistä.
■ Harkitse, minkälainen oppikirja on tarkoituksenmukaisin oppilaan kannalta.
■ Käytä eriyttävää oheismateriaalia.
■ Täsmällinen ja siisti vihkotyöskentely tukee oppimista.
■ Anna paljon malleja oikeista ja hyvistä suorituksista.
■ Pyydä mahdollisuuksien mukaan avuksi oppilaan omakielistä opettajaa.
■ Muista kannustaa ja kehua oppilasta.
■ Työrauha luokassa edistää oppimista.
■ Selvitä, miten oppilas osaa puhua, lukea ja kirjoittaa omalla äidinkielellään (tulkkipalvelut).

Opettajan ohjeita

1. Puhu selkeästi.
2. Jäsentele puhettasi painottaen ja tauottaen.
3. Käytä ilmeitä ja eleitä sekä hyödynnä tilaa ja paikkaa.
4. Havainnollista käsitteitä.
5. Anna oppilaan puhua rauhassa virheitä korjaamatta.
6. Käytä toiminnan avulla oppimista.
7. Huolehdi siitä, että oppilaiden välille syntyy vuorovaikutusta.
8. Varmista eri tavoin, että oppilas on ymmärtänyt ohjeet ja opittavan asian.
9. Laita oppilaat käyttämään opittavaa käsitettä/asiaa monessa eri kontekstissa.
10. Anna oppijoille aikaa ja positiivista palautetta.

Eriyttäminen

Oppilaan yksilöllisten oppimisedellytysten turvaaminen saattaa edellyttää oppiaineksen eriyttämistä. Eriyttämisellä tarkoitetaan kaikkia niitä oppitunnilla tehtäviä toimenpiteitä, joilla yleisopetuksen opetussuunnitelmaan kuuluvaa oppiaineen sisältöä, muotoa, opetusmenetelmää tai havainnollistamistapaa varioidaan tai muokataan. Eriyttämisen tarkoituksena on huomioida yleisopetuksessa olevien s2-oppilaitten erilaisia oppimisedellytyksiä. Opettaja voi vaihdella oppimiseen ja opettamiseen käytettävää aikaa tai opetettavan aineksen laajuutta ja syvyyttä. Opetusmenetelmät ja/tai -materiaalit voivat olla myös eriytettyjä. Oppimisympäristöä voi muokata joustavasti muun muassa oppilaiden ryhmittelyllä ja istumajärjestyksillä.

Eriyttäminen pähkinänkuoressa

■ Tunnin jäsentely ja sen pääkohdat taululla auttavat seuraamista ja asioiden hahmottamista. Kerro pääkohdat myös suullisesti. Opeta, miten pääkohdat erotetaan sivuseikoista. Kerro myös, mihin edellä opittuun tunnin asia liittyy.
■ Ota opetusta suunnitellessasi huomioon myös erilaiset oppimistyylit (auditiivinen, visuaalinen ja kinesteettinen). Käytä opettamisen tukena kaikkia aistikanavia: Piirrä, näytä kuvia ja esineitä, käytä mielle- ja käsitekarttoja sekä toimintaa ja draamaa. Lue teksti ääneen oppilaille tai anna oppilaiden lukea.
■ Kerro oppilaille seuraavan tunnin aihe. Voit myös antaa siihen liittyvää materiaalia. Näin oppilaat voivat perehtyä tulevan aiheen keskeiseen käsitteistöön esimerkiksi sanakirjan avulla. Tällöin oppilaat pystyvät paremmin tunnilla keskittymään opetettavaan asiaan ja esittämään aiheeseen liittyviä kysymyksiä.
■ Anna oppilaille aikaa myös ajatella, jolloin asiat syventyvät ja sisäistyvät oppilaitten mielessä.
■ Opeta oppilaat lukemaan oppikirjojen tiivistelmiä. Tarvittaessa laadi tiivistelmä itse. Joskus riittää, että oppilas hallitsee oppiaineen pääasiat. Käytä keskeisten käsitteiden avaamiseen riittävästi aikaa.
■ Anna oppilaitten opettaa myös toisiaan, sillä muita opettamalla kaikki oppivat. Tarkista kuitenkin oppilaan tietojen oikeellisuus. Pyydä oppilaita laatimaan kysymyksiä toisilleen kirjan kappaleista, jotta näet, että oppilas on sisäistänyt asian. Rohkaise häntä tekemään kysymyksiä epäselvistä asioista.
■ Opeta oppilaita käyttämään omaa maailmantietoaan: Kun tekstin saa kiinnittymään oppilaan kokemus- tai tunnemaailmaan, se avautuu hänelle paremmin ja samalla se tukee hänen muistiaan.
■ Varo oppilaan nolaamista väärien vastausten kohdalla. Luo luokkaan positiivinen ilmapiiri, jotta oppilaat uskaltavat myös vastata väärin ja he rohkenevat tehdä yksinkertaisiakin kysymyksiä heille itselleen epäselvistä asioista.
■ Varaa opetuksessasi oma aika pelkälle kuuntelulle ja oma aika muistiinpanojen tekemiselle. Oppilaan on vaikea keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa.
■ Opeta oppilaille koulussa käytettävä tehtävänantokieli: määritä, merkitse, esitä, jäsennä, listaa, tulkitse, laadi, upota, pohdi, luettele, päättele, kirjoita, keksi, mieti, selitä, kerro, tee.
■ Suosi lyhyitä lauseita, etsi synonyymeja, tee selviä kysymyksiä ja selitä vieraat sanat. Käytä tavallista kieltä. Opeta oppilas käyttämään lause- ja tekstiyhteyttä hyödykseen
■ Anna oppilaalle riittävästi aikaa vastata. Varaa nopeimmille lisätehtäviä.
■ Suurissakin luokissa oppilaat voivat työskennellä yhdessä heterogeenisissä tai homogeenisissa pienryhmissä. Oppilaille voi antaa ryhmälle sopivat osatehtävät, ja näin koko luokka työskentelee saman ongelman parissa taitojensa mukaan.
■ Päätä tunti niin, että kirjoitat läksyt taululle näkyviin. Varmista, että oppilas on merkinnyt läksyt
■ Anna tarvittaessa malli kotitehtävän tekemiseksi. S2-oppilas ei aina hahmota pelkästään suullista selostusta.
■ Tee tunnin lopussa lyhyt yhteenveto ja kertaa tunnilla opitut asiat. Aloita seuraava tunti yhteenvedolla opitusta.
■ Ohjaa oppilas läksykerhoon tai auta läksyt alkuun.

Eriyttäminen kokeissa

■ Anna riittävästi aikaa.
■ Anna oppilaan pitää oppi- tai sanakirjaa mukana kokeessa.
■ Anna oppilaan vastata tai tarvittaessa täydentää vastauksia myös suullisesti.
■ Näytä kysymykset oppilaalle kokeen alussa tai ennalta.
■ Käytä samoja tehtävänantoja kuin tavallisestikin opetuksessa.
■ Anna uusintamahdollisuus.
■ Anna oppilaan ottaa omat muistilaput tai miellekartta mukaan kokeeseen.
■ Anna oppilaan kirjoittaa vastaukset tietokoneella.
■ Salli kokeitten suorittaminen tarvittaessa erityisopetuksessa ja/tai muussa pientilassa.
■ Laadi koe niin, että helpot tehtävät ovat ensin, keskitason tehtävät sitten ja vaikeimmat tehtävät ovat viimeisinä.
■ Laadi koe niin, että keskeisen oppiaineksen osaaminen näkyy.
■ Lue tehtävien instruktiot ääneen ja tarvittaessa tulkitse ne.

Eriyttäviä työtapoja

■ Tehtävillä eriyttäminen on tavallisimmin käytetty tapa. Samasta tehtävästä voi olla monia eritasoisia versioita. Tehtävien vaikeustaso voi vaihdella rutiinitehtävistä ongelmanratkaisutehtävin, tässä tosin toiselle oppilaalle ongelmatehtävä onkin toiselle rutiinitehtävä. Oppilaiden nopeus suoriutua tehtävistä vaihtelee ja sen mukaan voi eriyttää. Oppilaat voivat myös itse keksiä tehtäviä.
■ Reitittämisessä oppilaat käyvät läpi eritasoisen tehtäväreitin tai -sarjan. Opettaja voi jakaa eritasoiset tehtävät oman harkintansa tai alkutestin perusteella tai oppilaiden annetaan valita itse (esim. eriväriset reitit).
■ Kiertopistetyöskentely on tapa, jossa luokkaan järjestetään eritasoisia tehtäväpisteitä ja oppilaat kiertävät näitä.
■ Tehtäväanalyysissa opetustavoite jaetaan tavallistakin pienempiin osiin heikommin suoriutuvan oppilaan tapauksessa. Esimerkiksi tehtävänä voi olla ajallisesti peräkkäisiä osatehtäviä tai asteittain vaikeutuva tehtäväsarja.
■ Oppilaalla voi olla yksilölliset oppimistavoitteet. Nämä tehdään yhteistyössä oppilaan ja hänen vanhempiensa kanssa.
■ Oppilaan harrastuksia tai kiinnostumisen kohteita voi hyödyntää eriyttämisessä.
■ Projektityöskentelyssä on mahdollisuuksia eriyttämiseen.
■ Yhteistoiminnallinen oppiminen on yksi eriyttämiseen sopiva työmuoto. Tätä voidaan toteuttaa usealla tavalla (esim. pienryhmiä tai parityötä, jolloin 2 — 4 henkilön ryhmillä voi olla joko samat tai eri tehtävät.) Yksi malli on niin kutsuttu palapeli, jossa ryhmät vaihtuvat kotiryhmistä asiantuntijaryhmiin. Asiantuntijaryhmissä opetellaan uusi asia, ja sen jälkeen palataan kotiryhmiin, joille asiantuntijan osana on opettaa oppimansa asia.

Suomi toisena kielenä -opetus

Perusopetuksen maahanmuuttajaoppilaalle suomi on sekä oppimisen kohde että sen väline koko kouluajan. Koska oppilas opiskelee kaikkia perusopetuksen oppiaineita suomeksi, on suomen kielen opiskeluun panostettava. Ne maahanmuuttajaoppilaat, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame, opiskelevat suomea toisena kielenä (S2). Suomi toisena kielenä on yksi äidinkielen ja kirjallisuuden oppimääristä. Oppilaalla on oikeus kyseiseen oppimäärään, jos hänen kielitaitonsa ei ole kaikilla kielen osa-alueilla (luetun ymmärtäminen, kuullun ymmärtäminen, kirjoittaminen, puhuminen, kielitieto) äidinkielisen tasolla. Oppilaan opiskelema oppimäärä merkitään todistukseen.

S2-oppilaan opetuksen lähtökohtana on kielitaito. Suomi toisena kielenä –opetus voidaan järjestää erillisessä S2-ryhmässä joko kokonaan tai osittain tai integroituna suomi äidinkielenä opetukseen. Vaikka oppilas opiskelee osana äidinkielen ryhmää, hänen opetuksessaan on siis edettävä s2-oppimäärän mukaisesti. Varhaiskasvatuksessa suurin osa kielestä opitaan arjessa, mutta suomen kieltä opetellaan myös S2- toimintatuokioissa/-ryhmissä.

Jos maahanmuuttajaoppilas on vapautettu jonkin oppiaineen opiskelusta, hän voi näiden tuntien aikana saada lisäopetusta, joka tukee ja kehittää hänen opiskeluaan ja oppimistaan kaikissa oppiaineissa. Jos lisäopetusta ei ole mahdollista antaa, tulee huolehtia, että vapautetut oppitunnit ovat reunatunteja. Perusopetuksen oppilaalla ei voi olla hyppytunteja.

Oppilaan kielitaidon arviointiin osallistuu luokanopettaja / äidinkielenopettaja yhdessä S2-opettajan kanssa. Lähtökohtana kuitenkin on, että maahanmuuttajaoppilas osallistuu S2-opetukseen. Jos kouluun tulee oppilas, joka on oikeutettu S2-oppimäärään, rehtorin tulee ilmoittaa siitä S2-opettajalle.

Jokaisen opettajan tehtävä on tukea maahanmuuttajataustaisen oppilaan suomen kielen kehittymistä. Jotta suomen kielen opetus nivoutuisi osaksi aineen opetusta, aineenopettajan vastuulla on oman oppiaineen sanaston ja lukustrategioiden opettaminen. Tarvittaessa aineenopettaja voi konsultoida S2-opettajaa. Luokanopettajan/äidinkielenopettajan tulee tehdä yhteistyötä S2-opettajan kanssa.

S2-oppilaan arviointi pohjautuu asetettuihin tavoitteisiin eli siihen, mitä tunneilla opetetaan. Opintojen aikaisen arvioinnin tulee kannustaa opiskeluun ja ohjata opintoja. S2-opettaja seuraa oppilaan edistymistä myös kielitaidon tasojen kuvausasteikon mukaan ja antaa siihen perustuvan kirjallisen kuvauksen oppilaan kielitaidosta sekä oppilaalle että opettajalle lukuvuoden päättyessä.

Jos oppilas on osallistunut erilliseen S2-opetukseen, arviointi tapahtuu yhteistyössä luokanopettajan/äidinkielenopettajan ja S2-opettajan kanssa. Arviointi on sanallista tai numeerista, mikä riippuu oppilaan luokka-asteesta. Tarvittaessa arviointi voi olla sanallista koko perusopetuksen ajan lukuun ottamatta päättöarviointia. Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteissa on annettu S2-oppimäärän päättöarvioinnin kriteerit numerolle 8. Kielitaidon tasojen kuvausasteikolla hyvä osaaminen tarkoittaa tasoa B1.2 (Katso liite 4). Perusopetuksen päättöarvioinnin tueksi S2-opettaja teettää valtakunnallisen suomi toisena kielenä -päättökokeen.

Oman äidinkielen opetus

Maahanmuuttajien oman äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta, eli sitä opetetaan erillisen valtionavustuksen turvin. Oman äidinkielen opetuksella tuetaan oppilaan ajattelun sekä kielenkäyttötaitojen, itseilmaisun ja viestinnän kehittymistä, sosiaalisten suhteiden ja maailmankuvan muodostumista ja persoonallisuuden ehyttä kasvua. Siksi myös vanhempia kannustetaan puhumaan omaa äidinkieltään lastensa kanssa. Yhdessä suomen kielen opintojen kanssa oman äidinkielen opiskelu luo edellytyksen toimivan kaksikielisyyden kehittymiselle. Oman äidinkielen opetusta järjestetään, jos ryhmäkoko on vähintään neljä ja ryhmälle on saatavissa opettaja. Oppilas saa lukuvuoden päättyessä merkinnän oman äidinkielen opetukseen osallistumisesta todistuksen Lisätietoja-kohtaan sekä mahdollisesti numeron todistukseen. Sievissä on järjestetty äidinkielen opetusta venäjänkielisille oppilaille.

Oman uskonnon opetus

Maahanmuuttajaoppilaille järjestetään oman uskonnon opetusta, jos ryhmässä on vähintään kolme oppilasta ja ryhmällä on opettaja. Uskonnon opetuksessa korostetaan oman uskonnon tuntemista sekä valmiutta kohdata muita uskontoja ja katsomuksia. Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Uskonnon opetuksen tehtävänä on tarjota oppilaalle tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteettinsä ja maailmankatsomuksensa rakentamiseen. Mikäli oman uskonnon opetuksen ryhmää ei järjestyy, oppilas osallistuu elämänkatsomustiedon opetukseen.Varhaiskasvatuksessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä.

Oppiaineen opiskelusta vapauttaminen

Oppiaineen opiskelusta voi vapauttaa, jos sen opiskelu on aiemmat opinnot huomioon ottaen kohtuutonta. Maahanmuuttajilla toisen kotimaisen kielen opiskelun on voitu katsoa olevan kohtuutonta silloin, jos suomen kielen taitokin on hyvin heikko, jolloin uuden kielen oppiminen heikon suomen kielen avulla on hyvin haastavaa. Jos taas suomen kielen taito on ihan hyvällä tasolla, ei voida katsoa opiskelun olevan kohtuutonta. Jos oppilaasta ei ole erityisen tuen päätöstä, tekee päätöksen vapauttamisesta koulun rehtori. Jos oppilaasta on erityisen tuen päätös, vapautuksesta päättää erityisopetuksen rehtori.

Maahanmuuttajaoppilaan arviointi

Arviointi on osa oppimisprosessi ja tukee oppimista. Tämän periaatteen mukaan suomea opettelevan oppilaan arviointi on aivan samanlaista kuin kenen tahansa muunkin. Arvioinnin tulee kohdistua opiskeltuun asiaan. Mahdollisten kielitaidon puutteiden vuoksi arvioinnin tulee olla joustavaa ja monipuolista. Muista, että arviointi ei ole itsetarkoitus.

Numeerinen arviointi on kohtuutonta silloin, kun oppilas ei vielä pysty osaamistaan kielellisesti osoittamaan. Sanallista arviointia onkin mahdollista käyttää päättöarviointia lukuun ottamatta aina. Paras tapa sanallisessa arvioinnissa on kertoa se, mitä oppilas on oppinut ja mitä hänen pitää vielä oppia (esim. ”harjoitellaan seuraavaksi/ harjoitellaan vielä”).

Maahanmuuttajataustainen oppilas opiskelee opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Opiskelun etenemistä seuraavat aineenopettajat/luokanopettaja, suomen kielen opettaja, opinto-ohjaaja sekä tarvittaessa erityisopettaja ja kotikielen opettaja. Kaikki edellä mainitut osallistuvat maahanmuuttajaoppilaan opiskelun suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.

Maahanmuuttajaoppilaiden eri oppiaineiden arvioinnissa tulee ottaa huomioon oppilaan tausta ja vähitellen kehittyvä suomen kielen taito. Oppilaan arvioinnissa on käytettävä monipuolisia, joustavia ja oppilaan tilanteeseen sovitettuja arviointimenetelmiä, jotta hän kykenee osoittamaan osaamisensa mahdollisista suomen kielen taitojen puutteista huolimatta. Arviointi kohdentuu siis opiskeltuun asiaan eikä oppilaan kielitaitoon.

Suomen kielen arviointi

Lukukausien lopussa S2-opettaja arvioi oppilaan osaamista ja edistymistä yhdessä muuta S2-opetusta tarjoavan opettajan kanssa (luokanopettaja / aineenopettaja / erityisopettaja). Katso liite 3.

• Sanallinen arviointi on mahdollista aina lukuun ottamatta päättötodistusta.
• Keväisin arvioinnin tueksi s2-opettaja tekee arvion oppilaan kielitaidosta kaikki kielitaidon osa-alueet huomioiden. Tämä voidaan liittää oppilaan lukuvuositodistukseen.
• 9. luokan keväällä teetetään s2-oppilaille Opetushallituksen valtakunnallinen koe päättöarvioinnin tasa-arvon takaamiseksi.

Maahanmuuttajaoppilaan suomen kielen taidon arviointiin osallistuu luokanopettaja / äidinkielenopettaja yhdessä S2-opettajan kanssa. Arvioinnin apuna voi käyttää esimerkiksi kielellisen kehityksen diagnosoivaa tehtäväsarjaa (KIKE) tai äidinkielisten luetun ymmärtämisen ALLU-testistöä (luetun ymmärtäminen). Aivan pienille voidaan näitä testejä tehdä myös suullisesti. Luetun ymmärtämisen testit ovat vaativia, joten kannattaa harkita tarkkaan minkä luokan testiä käyttää S2-oppilaan testaamiseen. KIKE soveltuu hyvin myös yläkoululaisten kielitaidon arviointiin.

Erilaisia koejärjestelyjä

Oppilaan selviytymistä opiskeluistaan voidaan tukea myös joustavilla koejärjestelyillä. Tärkein tukimuoto kokeessa on lisäaika. Lisäaika on ehdoton edellytys muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvalle oppilaalle, joka joutuu lukemaan kysymyksen suomeksi, kääntämään sen mielessään omalle äidinkielelleen, miettimään vastauksen omalla äidinkielellään ja kääntämään sen vielä suomeksi ennen paperille kirjoittamistaan. Tämän vuoksi maahanmuuttajaoppilaiden kokeet joudutaan järjestämään jossain muualla kuin yleisopetuksen ryhmässä, esimerkiksi eri tilassa. Myös suullinen koe on aivan laillinen ja mahdollinen vaihtoehto sellaisen oppilaan kanssa, jonka suomen kielen tuottaminen on vielä kehittymässä. Omalla kielellä teetetty koe ei välttämättä ole tärkeää, koska kielten sanastoissa on eroja ja oppilaan pitäisi opetella samat asiat kahdella eri kielellä.

Opintojen aikaisen arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kuvata, miten hyvin oppilas on saavuttanut kasvulle ja oppimiselle asetetut tavoitteet. Se auttaa oppilasta muodostamaan realistisen kuvan oppimisestaan ja kehittymisestään ja siten tukee myös oppilaan persoonallisuuden kasvua. Maahanmuuttajaoppilaan arviointi voi olla kaikissa oppiaineissa sanallista koko

perusopetuksen ajan lukuun ottamatta päättöarviointia. Halutessaan opettaja voi käännättää todistuksen oppilaan äidinkielelle.

MAAHANMUUTTAJAOPPILAAN TUKEMINE

Oppimisen tuki

Kaikkia oppilaita tuetaan koulunkäynnissä ja varhaiskasvatuksessa samojen periaatteiden mukaisesti kansalaisuudesta riippumatta. Tuen muotoja käytetään tilanteen mukaan (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki). Maahanmuuttajaoppilaat tarvitsevat todennäköisesti tukea sekä suomen kielen opiskelussa että koulunkäynnissä yleensä. Aina osaamattomuus ei kuitenkaan johdu vain puutteellisesta kielitaidosta. Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret voivat tarvita erityistä tukea myös oppimisvaikeuksien vuoksi.

Maahanmuuttajaoppilaan tietojen kokoamista ja siirtämistä varten on kehitetty oppimissuunnitelmalomake. Siihen kootaan oleellisimmat tiedot oppilaasta, hänen koulutaustastaan, oppimis- ja työskentelytaidoistaan sekä opetusjärjestelyistä. Oppimissuunnitelmalomake täytetään lähtökohtaisesti kaikille alle neljä vuotta Suomessa olleille maahanmuuttajaoppilaille. Jokaiselle valo-luokan oppilaalle tehdään oppimissuunnitelma. Muiden kuin valo-luokan kautta perusopetukseen tulleiden maahanmuuttajaoppilaiden kohdalla luokanopettaja ja erityisopettaja arvioivat yhdessä oppilashuoltoryhmän kanssa, kuinka laajasti lomaketta käytetään. Oppimissuunnitelma kannattaa tarkistaa syyslukukauden ja kevätlukukauden aikana. Lomaketta tulee päivittää vuosittain ja oppilaan siirtyessä kouluasteelta toiselle tai vaihtaessa koulua. Alakoulussa päivitysvelvollisuus on luokanopettajalla. Ylemmillä luokilla oppimissuunnitelman päivittää luokanohjaaja yhteistyössä suomen kielen opettajan ja mahdollisesti muiden aineenopettajien kanssa.

Oppimissuunnitelma on aina saatettava tiedoksi vastaanottavan koulun rehtorille, luokanopettajalle ja/tai luokanohjaajalle ja heidän kauttaan kaikille muillekin oppilasta opettaville opettajille. Lomakkeen tietojen avulla on mahdollista seurata maahanmuuttajaoppilaan oppimista ja suunnitella opetusta. Varhaiskasvatuksella on oma maahanmuuttajalapsen oppimissuunnitelmansa

Maahanmuuttajataustainen oppilas ei ole erityisoppilas pelkästään sillä perusteella, että on muuttanut maahan ja opettelee suomen kieltä. Monet maahanmuuttajataustaiset oppilaat selviävät opinnoistaan ilman erityistä tukea, mikäli saavat riittävästi tukea opiskeluunsa, aivan samoin kuin suomalaisetkin oppilaat. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat oikeutettuja samoihin oppilashuollon tukitoimiin ja tukiopetukseen kuin suomalaiset oppilaat.

OPPIMISEN TUKEMINEN KIELEN ERI OSA-ALUEILLA

Kuullun ymmärtäminen ja sen tukeminen

Kuullun ymmärtämisen tavoitteiden saavuttamista edistää, kun opettajan puhe on jäsenneltyä ja sisältää sekä taukoja että sidesanoja.

MUISTILISTA:
■ Lämmittele oppilaat kuuntelemaan suomen kieltä. Kuuntelutehtävään ei voi siirtyä kylmiltään, vaan käytä sopivaa puhenopeutta ja artikuloi huolellisesti.
■ Ota huomioon oppilaan suomen kielen taito.
■ Käy ymmärtämiskysymykset läpi ja varmista, että tehtävänanto on ymmärretty.
■ Tue kuuntelemista tarvittaessa näkyvissä olevilla kuvilla tai sanoilla.
■ Käytä paljon visuaalista tukea täydentämään puhetta.
■ Kirjoita näkyviin tukisanoja, jotta muistiinpanoihin tekeminen puheesta helpottuu.
■ Jos kuuntelu on pitkä, jaa kuuntelu pienempiin osiin.
■ Käy oikeat vastaukset läpi kuuntelun jälkeen. Sano oppilaan nimi ennen kysymystä, jotta hän voi paremmin valmistautua vastaamaan.
■ Anna oppilaalle riittävästi aikaa vastaamiseen.

Puhuminen ja suullinen vuorovaikutus sekä niiden tukeminen

Puheen ymmärrettävyyteen vaikuttavat ääntäminen, puheen tempo ja sujuvuus sekä sanastoja lauserakenteet.

MUISTILISTA:
■ Huomioi, että puhutun kielen ja sen vastaanottamisen ominaispiirteet ovat erilaisia kuin kirjoitetun kielen.
■ Keskustele ja esitä keskustelun aikana auttavia kysymyksiä.
■ Tee helppoja kysymyksiä, yksi kysymys kerrallaan.
■ Anna mahdollisuus puhua myös muiden oppilaiden kanssa.
■ Käytä pari- ja ryhmätyötä, jolloin oppilas saa puhemalleja.
■ Edellytä suullista osallistumista kaikilta oppilailta.
■ Anna muille oppilaille mahdollisuus s2-oppilaan auttamiseen.
■ Selitä oudot sanat ja käsitteet.
■ Anna selkeät työskentelyohjeet
■ Käytä konkreettista kieltä.

Lukeminen ja sen tukeminen

Tavoitteena lukemaan oppimisessa on, että oppilas oppii käyttämään lukustrategioita hyvän lukijan tavoin. Opettaja ohjaa oppilaita toimimaan erilaisissa kielenkäyttötilanteissa, ennakoimaan lukemaansa (otsikoista, väliotsikoista, kuvista, tiivistelmistä jne.), etsimään tekstistä pääasioita ja tukisanoja sekä tekemään niiden pohjalta päätelmiä sekä käyttämään hyväkseen lauseyhteyttä.

MUISTILISTA:
■ Kartoita, mitä ennakkotietoja tai uskomuksia oppilaalla on asiasta.
■ Varmista, että oppilas ymmärtää pääasiat.
■ Lukemaan oppimisen alkuvaiheissa ääneen lukeminen tukee usein ymmärtämistä.
■ Mieti, mitkä yksityiskohdat ovat olennaisia kokonaisuuden kannalta.
■ Anna oppilaalle tarvittaessa mahdollisuus kuulla tekstit luettuna.
■ Ohjaa oppilasta etsimään tekstistä pääasioita ja tukisanoja.
■ Ohjaa oppilasta tekemään johtopäätöksiä pääasioiden pohjalta.
■ Hyödynnä Rembrandt-menetelmää: • tekstin lukeminen • outojen käsitteiden avaaminen • tapahtumien piirtäminen • tapahtumien selittäminen kaverille.
■ Ohjaa oppilasta käyttämään oppikirjaa (sisällysluettelon, sanaston jne. käyttäminen).
■ Harkitse, mikä oppikirja on sopivin (Huom. Lähes kaikki oppikirjat on tehty suomenkielisille).
■ Käytä oman oppikirjan lisäksi eriyttäviä oheismateriaaleja.
■ Käytä tarvittaessa sanalistoja ja sanakirjoja.
■ Varmista, että oppilas tutustuu erilaisiin teksteihin (asiatekstit, kertomukset, sadut, hintalaput, juna-aikataulut, tuotteiden nimet, sähköposti jne.).
■ Opeta systemaattisesti sisällön kannalta olennaista sanavarastoa.
■ Harjoitelkaa sanojen kaikenlaista ryhmittelyä.
■ Taivuttakaa, johtakaa ja yhdistäkää sanoja oppilaiden ikä ja luokkataso huomioon ottaen.
■ Muista, että oppilaan hyvä mekaaninen lukutaito ei välttämättä kerro hyvästä kielitaidosta ja luetun ymmärtämisestä.
■ Luetun ymmärtäminen on kielitaidon osa-alueista vaativin: Harkitse tarkasti, millaisia tekstejä (asiatekstejä/kaunokirjallisia tekstejä) annat oppilaalle. Valitse mieluummin helpohko teksti, jota voit käsitellä yhdessä oppilaan kanssa monipuolisesti, kuin liian vaikea teksti.

MITEN LUET OPPIKIRJAN KAPPALEEN?

1. Lue pääotsikko ja katso kuvat.
2. Mikä on tekstin aihe?
3. Mitä tiedät siitä jo nyt?
4. Lue väliotsikot, kuvat ja kuvatekstit. Mitä tietoja saat? Mitä tärkeitä sanoja löydät?
5. Lue tiivistelmät ja avainsanalistat.
6. Mitä tietoja saat? Mitä tärkeitä sanoja löydät?
7. Etsi tärkeät sanat ja niiden selitykset tekstistä.
8. Tee muistiinpanot.
9. Silmäile nopeasti koko teksti.
10. Täydennä muistiinpanoja.
11. Kerro tärkeimmät asiat ääneen.

Kirjoittaminen ja sen tukeminen

Kirjoittamisen taidot kehittyvät s2-opetuksessa lukemisen kanssa vuorovaikutuksessa. Taitavaksi kirjoittajaksi kehittyy kuuntelemalla, puhumalla, lukemalla ja ymmärtämällä. Tavoitteena on päästä kuulemisesta ymmärtämiseen ja ymmärtämisestä tuottamiseen.

MUISTILISTA:
■ Käytä paljon perusharjoittelua.
■ Etene kirjoittamisessa seuraavassa järjestyksessä: kirjain — tavu — sana — lause.
■ Ohjaa oppilasta tarvittaessa tekemään “omaa sanakirjaa” keskeisistä käsitteistä.
■ Harjoitelkaa kirjoittamaan monenlaisia tekstejä (asiatekstit, tarinat jne.).
■ Opeta sanelutehtävien avulla äänteiden keston kuuntelemista.
■ Korjataan virheellisesti kirjoitetut sanelut.
■ Luovassa kirjoittamisessa kiinnitä huomiota virheettömän oikeinkirjoituksen lisäksi tekstin rakenteeseen, sanojen valintaan, sanavarastoon ja oikeakielisyyteen.
■ Anna malli siitä, mitä erilaisia tehtäviä tehtäessä on ajateltava: ”Miten kirjoitan oikean/ hyvän vastauksen?”
■ Vertailkaa yhdessä hyvää ja heikkoa tekstiä.
■ Opeta systemaattisella tavalla. Kun tavat ovat tuttuja, pystyy heikommallakin kielitaidoilla osallistumaan turvallisesti.
■ Kiinnitä huomiota oppilaan käsialaan ja siistiin vihkotyöskentelyyn.
■ Ohjaa oppilasta tarkistamaan: kirjainten tunnukset, isot kirjaimet, lauseen lopetusmerkit (piste, kysymysmerkki tai huutomerkki), yhdyssanat, lainausmerkit, kokonaiset lauseet, äänteiden pituus (vokaaleissa ja konsonanteissa), tavuttaminen.
■ Anna oppilaalle riittävästi aikaa.
■ Hyödynnä laajasti kirjoittamaan oppimisen menetelmiä, esimerkiksi saduttamista.

Kodin ja koulun sekä varhaiskasvatuksen yhteistyö

Opintojen tukeminen edellyttää toimivan ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvan yhteistyön luomista kodin ja kasvattajien välille. Vanhemmille tulisi antaa riittävästi tietoa koulun ja varhaiskasvatuksen käytännöistä ja kertoa koulun tarjoamista opiskelun tuen eri muodoista ja oppilashuoltotyön toiminnasta.

Yhteistyön edellyttämän keskinäisen luottamuksen tärkein perusta on oikeudenmukaisuus. Opettajan arvostava, lapsen ominaislaatua kunnioittava asenne vahvistaa vanhempien luottamusta koulun oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen.

Vuoropuhelun avulla pyritään rakentamaan yhteistä ymmärrystä, ja sitä on tärkeää käydä sellaisella kielellä ja tavalla, jossa kaikki voivat olla tasavertaisesti mukana. Esimerkiksi tulkkia kannattaa käyttää vanhempaintapaamisissa tarpeen mukaan.

Maahanmuuttajaoppilaan kokonaisvaltaisen tukemisen mahdollistamiseksi on tärkeää, että alkuvaiheessa kartoitetaan yhdessä vanhempien kanssa riittävän monipuolisesti lapsen tai nuoren elämäntilanne ja myös koulun ulkopuolisen tuen, kuten psykososiaalisen tuen tarpeet. Jos tarvetta ilmenee, on maahanmuuttajille tarjolla yhtäläiset koulupsykologisen työn palvelut, kuraattorin palvelut.

Tiedonkulku eri nivelvaiheissa

Maahanmuuttajaoppilaiden tiedot siirretään kuten muidenkin oppilaiden tiedot. Maahanmuuttajaoppilaan siirtyessä opetusryhmästä /-koulusta toiseen tulee sen tapahtua tiiviissä yhteistyössä vastaanottavan koulun kanssa. Tällöin tulee hyvissä ajoin huomioida oppilaan kaikkien tietojen siirtyminen, myös mahdollisten pedagogisten asiakirjojen eli oppimissuunnitelmien (liite 1, esikoulu; liite 2, perusopetus), kouluun tutustuminen sekä opettajien ja oppilaiden perehdytys. Tarvittaessa myös kulttuuritietouden siirtoon on kiinnitettävä huomiota.

Siirtyminen valmistavaan opetukseen

Maahanmuuttajaoppilaan siirtyessä valo-luokalle tiedonsiirtoon osallistuvat yhteisissä tapaamisissa vanhemmat, rehtori, valo-opettaja, luokanopettaja ja erityisopettaja. Aikaisemmassa opetuksessa tehdyt oppimissuunnitelmat ja muut pedagogiset asiakirjat siirretään vastaanottavan koulun rehtorille.

Valmistavan opetuksen alkaessa
■ oppilaan osaamisen kartoitus
■ oppilaan taustojen selvittäminen
■ henkilökohtaisen oppimissuunnitelman laatiminen
■ tulevien integraatiomahdollisuuksien kartoittaminen
■ varhaiskasvatuksen kanssa tehtävä yhteistyö lapsen siirtyessä valmistavaan opetukseen

Siirtyminen valmistavasta opetuksesta perusopetukseen

Valo-luokilta perusopetukseen (valmistava opetus alakoulu, yläkoulu, esikoulu / yleisopetus, pienryhmäopetus) siirtyminen on usein vaiheittaista ja voi ajoittua mihin tahansa kohtaan lukuvuotta. Siirtymiseen vaikuttavat kielitaidon lisäksi mm. sosiaaliset, psyykkiset ja emotionaaliset tekijät. Oppilas siirretään yleensä joko saman ikäluokan tai vuotta nuorempien opetusryhmään. Valo-luokilta siirtyminen noudattaa seuraavia periaatteita:

Perusopetukseen siirtoa valmisteltaessa
■ yhteydenotto lähikouluun siirtyvien oppilaiden tuleviin opettajiin ja rehtoriin
■ palaveri valmistavan opetuksen opettajan, luokanopettajan/-ohjaajan, rehtorin ja erityisopettajan kanssa (palaveriin voi osallistua myös muita oppilashuoltoryhmän jäseniä tai aineenopettajia)
■ oppilas tutustuu lähikouluunsa mahdollisuuksien mukaan valmistavan luokan opettajan kanssa
■ sekä lähettävän että vastaanottavan koulun oppilashuoltoryhmät kartoittavat tarvittavat tukitoimet

Perusopetukseen siirryttäessä
■ siirtopalaveri, vanhemmat + tulkki, molempien koulujen/päiväkodin edustajat
■ oppimissuunnitelman päivitys (liite 2)

Siirtyminen perusopetuksessa

Jos maahanmuuttajaoppilas siirtyy alakoulun aikana koulusta toiseen, on hänen siirtoa työstettävä yhteistyössä lähettävän ja vastaanottavan koulun sekä vanhempien kanssa. Oppilaan tiedonsiirtopalaveriin osallistuvat ainakin luokanopettajat ja erityisopettajat sekä tarvittaessa S2-opettaja.

Alakoulusta yläkouluun siirryttäessä maahanmuuttajaoppilas saa kaiken nivelvaiheen tuen (tutustumispäivät, ryhmäytykset, vanhempainillat ja rehtorin vierailut sekä oppilashuoltoryhmän yhteistyön). Lisäksi järjestetään maahanmuuttajaoppilaan siirtopalaveri, jossa paikalla ovat luokanopettaja, yläkoulun luokanohjaaja, oppilaanohjaaja ja erityisopettaja sekä mahdollinen S2-opettaja. Tarvittaessa maahanmuuttajaoppilaalle sekä hänen vanhemmilleen järjestetään tapaaminen yläkouluun siirtymisestä tulkin ja kotouttamisohjelmassa mukana olevien oppilaiden tapauksessa myös S2-opettaja.

Yläkoulun loppuvaiheessa tulee kiinnittää erityistä huomiota maahanmuuttajaoppilaan ammatinvalinnanohjaukseen. Jatko-opintoja suunnitellaan yhteistyössä vanhempien, oppilaan-/opinto-ohjaajan .Vanhemmille järjestetään 9. luokan syksyllä jatko-opinnoista vanhempainilta, jossa on tarvittaessa tulkki paikalla.

Siirtyminen perusopetuksesta toiselle asteelle

Toisen asteen ammatillisiin opintoihin hakeutuville maahanmuuttajaoppilaille järjestetään keväällä erillinen kielitesti, jolla arvioidaan opiskelijan valmius opetuskielen suulliseen ja kirjalliseen käyttämiseen ja ymmärtämiseen. Testi koostuu neljästä tehtäväkokonaisuudesta: kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen, tekstin tuottaminen sekä haastattelu. Kielitestin tulos on voimassa vuoden. Mikäli kielitestin tulos on hylätty, pyritään opiskelijaa ohjaamaan kielikoulutuksiin tai muihin koulutuksiin.

Hakijan tilanteen mukaan tehdään tarvittaessa yhteistyötä TE-toimiston tai muun hakijaa ohjaavan tahon kanssa. Jos oppilas on opiskellut suomi äidinkielenä -oppimäärän mukaisesti tai on saavuttanut yleisen kielitutkinnon (YKI) tason 3, voidaan oppilaan kielitaito tulkita riittäväksi toisen asteen opintoihin.

Jos opiskelija hakeutuu lukio-opintoihin, järjestetään kesällä oppilasta koskeva tiedonsiirtopalaveri lukiolla yhdessä oppilaanohjaajien, kuraattorin ja erityisopettajien kanssa.

Maahanmuuttajaopiskelijat voivat peruskoulun jälkeen jatkaa myös perusopetuksen lisäluokalle (10. luokka), maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaan opetukseen tai ammattistarttiin. Opiskelijan siirtyessä johonkin edellä mainituista pitää huolehtia opiskelijaa ja hänen opintojaan koskevan tiedon siirtymisestä. Ammattiopintoihin siirtymisen yhteydessä kotiin tulee allekirjoitettavaksi tiedonsiirtolupa. Perusopetuksen lisäluokalle tieto siirtyy automaattisesti.

Sivistys- ja terveystoimen yhteistyö

Suomi ei aseta terveydellisiä vaatimuksia maahantulolle eikä Suomen maahanmuuttopolitiikka sisällä terveydellisiä kannanottoja. Maahanmuuttajaa ei käännytetä maasta terveydellisin perustein. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:21, kohta 3.)

Kun kouluun tai oppilaitokseen tulee ulkomailta muuttava lapsi tai nuori, nämä oppilaat ohjataan oman oppilaitoksensa terveydenhoitajan luo heti kouluun tultuaan. Terveydenhoitaja tekee oppilaalle terveystarkastuksen, tarkistaa rokotukset ja ohjaa hänet tarvittaessa koulu- ja opiskeluterveydenhuollon lääkärin vastaanotolle. Lääkäri harkitsee mahdolliset lisätutkimukset.

MATERIAALI- JA LINKKIVINKKEJÄ

Paljon hyödyllistä tietoa
■ http://www.edu.fi/yleissivistava_koulutus/maahanmuuttajien_koulutus
■ Opetushallitus. Säädökset ja ohjeet. (Tältä sivustolta löytyvät linkit mm. eri kouluasteiden opetussuunnitelmien perusteisiin sekä kielitaidontasojen kuvausasteikkoon.) http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet
■ Suomi toisena kielenä – kommentoitu luettelo oppi- ja tukimateriaaleista. http://www.oph.fi/julkaisut/2006/suomi_oppimateriaalit
■ http://www.edu.fi/verkko_oppimateriaalit/maahanmuuttajien_koulutus
■ http://s2opettajat.yhdistysavain.fi/linkit/verkkomateriaalit/
■ http://www.selkosanomat.fi
■ http://www.edu.fi/oppimateriaalit/lukiluukas
■ http://www.yle.fi/opinportti/supisuomea
■ http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymmarrasuomea
■ http://www.papunet.net (mm. selkomateriaalia ja kuvatyökalu)
■ http://www.moped.fi
■ http://www.tnk-s2.wikispaces.com
■ http://www.kolumbus.fi/tehtavakori/aikka.html

LIITTEET
Kaikki alapuolella olevat liitteet ovat sivupalkissa.
Liite 1
Maahanmuuttajalapsen oppimissuunnitelma, esikoulu

https://docs.google.com/document/d/11q6vqUaH2tU8EhFjsCmKxlCcUiRTLqB9RxROQUO3jcA/edit?usp=sharing

Liite 2
Maahanmuuttajaoppilaan oppimisssuunnitelma

https://docs.google.com/document/d/12IJxqAHWaXxrBLBS6CbJPcKnh6v9cHvmJH9WOCj8klE/edit?usp=sharin

Liite 3
Perusopetuksen S2-todistuspohja

https://docs.google.com/document/d/1GXzqpXUBLk0-xhHeP4S72Hp3OxyFO5qh1chG3gKjZGU/edit?usp=sharing

Liite 4
Kielitaidon tasojen kuvausasteikko

http://www.oph.fi/download/111628_KIELITAIDON_TASOJEN_KUVAUSASTEIKKO.pdf