Kauanko olet ollut opettajana Äetsän koulussa?
29 vuotta.

Miten päädyit Äetsään opettajaksi?
Lähdin pohjoisesta Loimaalle, erästä tuttavan naisystävää tapaamaan. Ajelin Vammalan ja Äetsän ohi ja ajattelin, että tänne voisi tulla kyllä pitemmäksikin aikaa. Ystäväjutusta ei tullut sen kummempaa, mutta Äetsässä sattui olemaan matematiikan, fysiikan ja kemian lehtorinvirka vapaana, joten hain sitä ja tulin valituksi. Ja tässä sitä sitten on oltu.

Mitä sinulle on erityisesti jäänyt mielen opettajan uraltasi?
Yleensä ne oppilaat jäävät mieleen, jotka tekevät jotain poikkeuksellista. Esimerkiksi eräs oppilas, joka tuli kouluun reppu täynnä moponosia. Koulukirjat eivät tietenkään reppuun enää sopineet. Koulupäivän jälkeen reppu oli tyhjä, kaikki osat oli myyty – bisnes oli sujunut hyvin. Yhtälailla oppilas, joka kuittasi poissaolon syyksi ’olin muualla’. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt kuukausittainen rahallinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta.

Kuinka monta vuotta olet toiminut opettajana?
33 vuotta.

Mikä on muuttunut eniten tänä aikana?
Koulun dynaamisuus ja kiire. Sastamalan mukana ikävä byrokraattisuus. Oppilaat ovat tulleet vähän levottomammiksi vuosien mittaan. Niin ja olen itse vanhentunut tuona aikana 33 vuotta.

Miksi sinusta tuli opettaja?
Vahingossa. Minusta piti tulla lääkäri, mutta sain niin rahakkaat kesätyöt etten mennyt enää toista kertaa valintakokeisiin. Jäin ekakerralla pari pistettä sisäänpääsyrajasta. Menin luonnontieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan geofysiikkaa, geologiaa ja matematiikkaa, koska sinne pääsi ylioppilastutkintopaperien perusteella. Luin melkein valmiiksi geofyysikoksi kunnes selvisi, että alalla ei ollut töitä paitsi jos lähti ulkomaille vaikkapa perustamaan Chileen kuparikaivosta joten ajauduin opettaja-alalle.

Mitä aiot tehdä ensimmäisenä eläkepäivänäsi?
Nukun pitkään – jos nukuttaa - ja ihmettelen tässäkö se kaikki nyt sitten oli. Juon kahvit Lyylin kanssa ulkona ja ehkä grillataan B-luokan makkarat. Siis ei mitään erikoista.

Mistä olet nauttinut eniten koulussa?
Oppilaiden kanssa olemisesta. Äetsäläisnuoret ovat olleet kivoja ja huumorintajuisia.

Millaisena haluaisit tulla muistetuksi?
Oppilaiden ja äetsäläisten suuntaan joustavana, mukavana, tavallisena, huumorintajuisena MARAna, jolla oli juttu melkein mihin tahansa tilanteeseen. Kenties höpötti muuta enemmän kuin opetti, mutta opetti kuitenkin samalla kun höpötti - sen tarpeellisen.

Mitä jäät eniten kaipaamaan?
Välittömiä, hauskoja, tuttavallisia ja persoonallisia oppilaita.

Mitkä ovat työn hyviä puolia?
Itsenäisyys työssä ja mielenkiintoinen vuorovaikutus erilaisten, jopa omituisten oppilaiden kanssa. Hyvät jutut oppilailta ja päinvastoin.

Mikä on mieleenpainuvin vuotesi, miksi?
Ensimmäinen vuosi epäpätevänä opettajana Ylitorniolla. Kaikki oli niin uutta ja erikoista ja virallinen opetusharjoittelu ei ollut vielä tehnyt tyylirikkoa opettamiseen. Myöhemmin tuon tyylirikon poistamiseen meni pari vuotta.

Miten pidät huumorintajuasi yllä?
Oppilaiden kanssa ja Liisan kanssa kotona jos on oikein hankalaa. Mutta se on luonteenpiirre sekä äidin että isän suvun puolelta eli pysyy yllä yleensä itsestään.

Millaiset terveiset haluaisit lähettää oppilaille ja opettajille?
Oppilaille on hyväksi olla ’kiusaamatta’ opettajia tarpeettomasti työssään, jota he tekevät oppilaiden parhaaksi, kukin tavallaan. Opettajakin – niin kuin me kaikki - jaksaa paremmin, jos saa kuulla jotain kivaa ja myönteistä kielteisten ja ikävien asioiden sijaan.
Toisaalta oppilas on usein opettajan paras ohjaaja !!!
Opettajalle on hyväksi olla ymmärtäväinen ja huumorintajuinen, mutta myös vaativa ja täsmällinen. Hyvät jutut ja rentous helpottavat tunninpitoa ja viihtyvyyttä.