Sade ropisi maahan tasaisesti. Kattojen ja roskisten päältä vuosi vettä hieman tiheämminkin. Ilmassa haisi ummehtunut haju ja sieltä täältä kuului eläimellisiä rääkäyksiä. Palaneen asvaltin käryn saattoi haistaa selvästi länsisuunnasta teollisuusaluetta.

Kolli vilkaisi taaksensa ja katsahti sen jälkeen molemmille sivuillensa. Kissan nimi oli Naamiovaras, tai ainakin se oli ollut. Nimensä tuo oli saanut ulkonäkönsä vuoksi, koska tällä oli 'naamion' muotoinen laikku silmiensä ympärillä. Enää 'Naamiovaras' ei ollut hänen nimensä sillä katukissoilla ei yleensä ollut nimiä.

'Naamiovaras' oli asunut teollisuusalueella jo monta kuukautta, mutta muutama kuukausi sitten kaikki muuttui, kun ihmiset alkoivat käymään jonkinlaista sotaa teollisuusalueella. Tokihan sotaa oltiin käyty pitkän aikaa pohjoisessa itäkeskuksen tuntumassa, mutta kukaan ei ollut osannut varautua siihen että se leviäisi näinkin laajalle. Ruumiit ja ulosteet haisivat kaduilla. Ilma oli vaikeaa hengittää ja ihmiset tappoivat toinen toisiaan elintarvikkeiden, kuten esimerkiksi ruuan puutteesta.

Sitten se sitten viimeinkin tapahtui. Kranaatti sattui lentämään juuri sen katoksen sivulle, missä 'Naamiovaras' oleskeli. Betoniseinämät murenivat tuhansiksi palasiksi. Betonin murenat ikään kuin valuivat ihmisten niskaan. 'Naamiovaras' onnistui kuitenkin loikkaamaan ajoissa pois alta. Monet ihmiset olivat kuitenkin huono-onnisempia ja jäivät puristuksiin kaiken sen roinan, lian ja pölyn alle.

Kaikki se huuto, itku ja viha saivat 'Naamiovarkaan' voimaan pahoin. Hän ei edelleenkään käsittänyt, miksi ihmiset halusivat sotia eivätkä lopettaneet sotaa. Hän halusi vain kauas pois kaikesta sekasorrosta. Voi kunpa tuo ei olisi joutunut muuttamaan vanhasta kaupungistaan erakoksi. Nyt asialle ei voinut enää mitään. Se ei nyt enää ollut kollin päätettävissä.

'Naamiovaras' käveli lähimmän vielä ehjän katoksen alle ja kyyristyi siihen makaamaan. Tämä tuijotti hiljalleen pimenevää taivasta. Illan tullen kaikki olisi edes hetken aikaa rauhallista. 'Naamiovaras' huokaisi ja oikoi käpäliänsä hetken ajan.

Kaksi vuotta sitten tämä oli hukannut ystävänsä ja perheensä sen jälkeen, kun ihmiset olivat alkaneet sotia. Kolli joutui muuttamaan ensin itäkeskukseen erakoksi. Ajan mittaa kolli joutui muuttamaan pois sieltäkin, kun sota levisi sinne. 'Naamiovaras' huokaisi ja nukahti piakkoin. Toivottavasti huomenna kaikki olisi jo paremmin.

(c) Mimosa Kupi 7C