Faux-bourdon on tapa tehdä kolmiäänistä polyfoniaa.
Siinä on päämelodia, cantus firmus, jonka yhteyteen tehdään kaksi lisä-ääntä.

Faux-bordon à la francaise:

Ranskalaisessa tavassa cantus firmus on pohjalla ja sen päälle tehdään melodia. Tästä on yksi esimerkki kurssin ohjelmistossa.

Plaine d'ennuy - Loyset Compère



Punaisella laatikoitu osoittaa kohdan, jossa on käytetty faux-bourdon tekniikkaa.

Faux-bourdonin rakentaminen alkaa cantus firmuksesta, päämelodiasta. Tässä esimerkissä rakennetaan faux-bourdon edellä olevan aiheen pohjalta.

Melodian jälkeen cantus firmukselle tehdään vastaääni, joka seuraa sitä sekstin etäisyydellä yläpuolella.
Tulee kuitenkin huomioida, että aloitus ja lopetus ovat sama sävel - unisono - oktaavi tai kvintti.

Sitten cantus firmukselle rakennetaan vastaääni, joka seuraa sitä terssin korkeammalla.

Tässä on itsessään jo riittävästi materiaalia faux-bourdonea varten. Seuraavaksi rakennetaan äänille kuitenkin vielä kadenssi, jossa viivytetään lisä-äänien toiseksi viimeistä säveltä ja annetaan pidätyksen riitasoinnun, dissonanssin soida pieni hetki.

Kadenssista tulee vahvempi ja vakuuttavampi, kun lisätään sinne johtosävel. Tässä tapauksessa kaksi. Ylempään ääneen johtosävel perussävelelle ja keskimmäiseen ääneen johtosävel kohti kvinttiä. Molemmissa äänissä oleva pidätys kuulostaa kuitenkin jo melko rajulta, joten pidätys vain yhdessä äänessä riittää.

Verrattaessa tätä aiempaan transkriptioon, huomataan kadenssin olevan erilainen. Vanhaa musiikkia esittäessä tuleekin aina selvittää missä kohdissa kadenssit ovat ja kuinka niihin tuodaan johtosävel, musica ficta. Transkriptiossa se on kirjoitettu cantus firmukseen Es-äänenä. Tämä on ehkä tylsempi tapa tehdä kadenssi faux-bourdoniin. Kaksoisjohtosävel on mielenkiinoisempi ja kuulostaa "vanhemmalta" musiikilta.

Harjoitus:

Vanhan musiikin improvisointiin johdattavan kirjan sivulla 141 on joululaulu, joka soveltuu erittäin hyvin faux-bourdonin harjoitteluun.

Laulussa on kaksi osaa. Couplet ja Refrain.
Couplet on tarkoitettu yhden henkilön tai yksiäänisesti laulettavaksi. Refrain voi laulaa muilla tavoilla, esimerkiksi faux-bourdon tekniikalla.

Faux-bourdonia harjoitellessa kannattaa harjoittelu aloittaa mahdollisimman tutulla versiolla.
Kun melodia on tuttu, sen päälle aletaan laulaa yläpuolista terssiä. Tämän pitäisi olla jo tuttu asia stemman (gymel) tekemisestä.
Sen jälkeen harjoitellaan sekstin päässä olevaa stemmaa (gymel). Kun kaikki kolme asiaa ovat itsenäisesti ja kaksiäänisesti tuttuja, ne yhdistämällä syntyy Faux-bourdon à la Francaise!

Faux-bourdon -tekniikka on hyödyllinen tekniikka myös nykymusiikkia säveltäessä. Esimerkiksi Arvo Pärt on kirjoittanut joululaulun, joka alkaa lyhyellä faux-bourdon -jaksolla.

Faux-bourdon à l'anglaise:

Englantilaisessa tavassa tehdä faux-bourdon cantus firmus on ylimpänä. Tässä esimerkissä käytämme kappaleena hymniä Ave Maris Stella.

Aikanaan, kun polyfoniaa tehtiin, oli kaksi tapaa laulaa moniäänistä musiikkia. Kun polyfonia kehittyi niin monimutkaiseksi, ettei sitä enää voinut muistaa, alettiin kirjoitta äänet ylös. Toisaalta siltikin laulettiin hymnejä, jotka olivat laulajille hyvin tuttuja. Silloin polyfoniaa toteutettiin improvisoituna ja käyttäen erilaisia käytössä olevia tekniikoita kuten faux-bourdonia. Ave Maris Stella on yksi sellainen hymni. Se on tunnettu niin hyvin, että laulajat ovat tuskin tarvinneet nuottia sen laulamiseen - tai mikäli ovat katsoneet kuin yllä olevaa nuottia, he ovat käyttäneet sitä tukena lisä-äänten tekemiselle.

Meille yllä oleva nuotti voi olla turhan haasteellista lukea, joten käytämme faux-bourdon à l'anglaisen opetteluun siitä pelkistettyä versiota.

Alla olevassa kuvassa hymni on kirjoitettu ylä-ääneen ja sille on tehty kaksi ääntä alapuolelle.

Kun tehdään alapuolinen faux-bourdon, alempi ääni aloittaa oktaavin pää-äänen eli cantus firmuksen alapuolella. Sen jälkeen jatketaan äänen kuljettamista sekstin päässä pää-äänestä.
Tämän jälkeen tälle äänelle tehdään vastaääni, joka seuraa sitä rinnakkaisissa tersseissä. Voidaan myös ajatella keskimmäisen äänen olevan cantus firmukseen nähden kvartin aina alempana.

Ave Maris stella loppuu siten, että cantus firmus tulee finalikselle laskevalla kululla, jolloin alempi stemma jää vielä sekstin päähän finaliksesta. Tämä ei vielä kuulosta kovin lopettavalta. Esimerkissä kappaleeseen onkin lisätty kaksi ylimääräistä säveltä kadenssin rakenteella. Cantus firmus käy vielä alapuolisella johtosävelellä, keskimmäinen ääni seuraa sitä ja tekee kaksoisjohtosävelen kvintille. Alin ääni laskeutuu finalikseen ja oktaavin päähän Cantusfirmuksesta.

Faux-bourdon oli jo 1500-luvulla vanhalta kuulosteava polyfonian sävellystekniikka. Sitä käytettiin silloin, kun haluttiin jonkin kuulostavan karulta tai vanhalta.

Esimerkki on tarkoituksella kirjoitettu siten, että melodia kulkee tasaisella sykkeellä. Tätä harjoitellessa laulajien tulee ajatella seuraava sävel aina ajallaan. Tästä seuraava vaihe harjoitteluun on tuoda melodiaan eri rytmi. Alla yksi tapa lisätä rytmiä harjoituksiin.

Alla on esimerkki, jossa Guillaume Dufay on valinnut Ave Maris Stellan melodian ja rakentanut siitä rytmistä variointia sekä faux-bourdon tekniikkaa käyttäen kolmiäänisen polyfonian.

Ympyröidyt nuotit muodostavat Ave Maris Stellan melodian. Nuottien väliin on lisätty samanlaista koristelua, kuin aiemmissa luvuissa on esitelty. Alemmat äänet on tehty faux-bourdon -tekniikalla. Tenor-ääni vaihtelee välillä sekstin ja välillä oktaavin päässä superiuksesta. Tämä oli tavanomista ja osoittaa tyylin tuntemusta, koska faux-bourdon kuulostaa parhaimmalta oktaavin päässä. 

Vanhaa musiikkia harjoitellessa on oleellisempaa harjoitella tekniikoiden käyttöä, kuin pyrkiä esittämään musiikkia täydellisesti. Kannattaakin harjoitella vanhaa musiikkia laulamalla sekä niillä soittimilla, mitä on käytössä. Laulun ja soiton sekoittaminen sekä vuorottelu eri soitinryhmien välillä on suotavaa. On oletettavaa, että niin tehtiin myös historiallisesti 1400-luvulla.