”Se on siinä! Uusi valkolakki on painettu juuri päähän. On vuosi 2001 ja juuri nyt on koko maailma edessä.

Lähestulkoon voittamattomina me seisomme koko juhlakansan edessä hymy korvissa ja riemua täynnä. Me vuonna 1982 syntyneet kolme vuotta yhdessä saman tavoitteen eteen puurtaneet nuoret ihmiset olemme juuri saaneet päätökseen yhteisen matkamme. Matkan, josta jokainen meistä paikalla olevista on selvinnyt voittajana maaliin. On siis aihetta juhlaan!

Juhlatilaisuus ei ole perinteiseen tapaan Pomarkun lukion juhlasalissa vaan olemmekin poikkeuksellisesti Pomarkun Hakalinnassa juhlimassa tämän urakan päättymistä. Me Pomarkun Lukion vuosituhannen oikeasti ensimmäiset (alkaahan vuosikymmen ja – tuhat 1:stä 😊) ylioppilaat päätimme opintomme kunnantalon valtuustosalissa ja juhlimme Hakalinnassa, koska rakas opinahjomme oli päässyt remontin alle.

Palataanpa ajassa vielä kolme vuotta taaksepäin ja lähdetään liikkeelle vuodesta 1998. Loppukesästä joukko erilaisia nuoria ihmisiä kokoontui samaan luokkatilaan vähän jännittyneinä ja vähän ihmeissään. Osa porukasta oli tuttuja, mutta myös uusia kasvoja oli porukkaan niin Siikaisista kuin Noormarkustakin löytynyt. Jälkeenpäin ajateltuna porukassa oli hyvä määrä uutta sekä tuttua. Luokkamme ryhmäytyminen alkoi heti ja meistä muodostuikin luokkana omanlainen joukkue, jossa oli omanlaatuinen huumori ja yhteisöllisyys. Naurua, iloa ja kujeitakin riitti. Milloin päiviteltiin ja kauhisteltiin jonkun meidän keittämää kahvia taukohuoneessa, milloin taas päivitettiin läksyt siihen kuntoon, että seuraavalle tunnille kehtasi mennä. Yhtä pidettiin myös muiden lukioluokkien kesken ja koko lukion hengestä kertoo myös se, että osan porukan kanssa tuli juhlittua kolmena eri vuotena vanhojenpäivän jatkotkin läpi...

Tämä yhteisöllisyys ei jäänyt vain opiskelijoiden väliseksi vaan yhtä pidettiin niin opettajien kuin koko lukion henkilökunnan kanssa. Tuntui kuin jokainen töissä ollut ihminen ponnisteli meidän vuoksemme. Ainakin itseni mielestä Pomarkun lukiossa olikin ymmärretty se, että siellä tehdään töitä opiskelijoiden ja heidän oppimisensa eteen. Tämä ei tarkoittanut liikaa ”hyysäämistä” vaan oppilaan kohtaamista ihmisenä, omana persoonanaan. Opettajat osasivat vaatia, mutta osasivat tehdä sitä meitä puhuttelevalla ja innostavalla tavalla. Lämmöllä muistelenkin tunneilla käytyjä keskusteluita Jukan, Arin, Raimon, Pirren, Marjan ja muiden opettajien kanssa. Opettajat valmistivat meitä kolme vuotta kirjoituksiin, jopa talkoillen hieman extraa, antaen mm. lisävinkkejä ja harjoitteita kirjoituksia varten. Näin jälkeenpäin asiaa miettineenä he tekivät vielä enemmän. He valmistelivat meitä osaltaan myös myöhempää elämää ja aikuisuutta varten.

Pomarkun lukiossa vietetty aika antoi paljon. Valkolakin ja tulevan opiskelupaikan lisäksi lukiosta sain elinikäisiä ystäviä ja kavereita, joiden kanssa saan pitää yhtä niin vapaa-ajalla kuin työelämässä. Omaan tapaan nähdä ja ymmärtää maailmaa on osin vaikuttanut Pomarkun lukiossa vietetty aika. Hakalinnasta 2001 jatkunut elämänpolkuni on vienyt minut työelämässä energia-alalle johtotehtäviin ja luottamustoimiin niin yrityksissä kuin etujärjestöissäkin. Siviilipuolella polulleni olen saanut mukaan matkaa taittamaan vaimon ja kaksi ihanaa lasta. Polulleni Pomarkun lukio antoi mukaan hyvät eväät niin siviiliin kuin työelämään. Näitä eväitä pidän suuressa arvossa.”

Jalmari