Nykyinen metsäteollisuutemme perustuu ns. talouspuulajeihin, joita ovat mänty, kuusi ja koivu. Puulajien arvostus on vaihdellut teollisuudessa tapahtuneiden ja ennustettujen muutosten mukaan noin 10-20 vuoden sykleissä. On kuitenkin hyvä muistaa, että puulajien kasvattaminen on pitkäjänniteistä toimitaa, ettei sitä voi mukauttaa puutavaralajien kysynnän äkilliseen muutokseen.

Puulajien soveltuvuutta eri kasvupaikoille ei säädellä lailla ja asetuksilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien puulajien kasvattaminen kaikilla kasvupaikoilla olisi kannattavaa ja mielekästä. Kasvatettavan puulajin valinta vaikuttaa kymmenien vuosien päähän. Se vaikuttaa teollisuuden puuhuoltoon, metsänomistajan talouteen, metsien terveyteen, maisemaan sekä metsän muihin käyttömuotoihin. 

Puulajeista lisää seuraavassa esityksessä:

Puulajit

Tavallisten puulajiemme lisäksi metsissä voi kasvaa jaloja lehtipuita. Jaloiksi lehtipuiksi kutsutaan viljavan ja lämpimän kasvupaikan vaativia luonnonvaraisia puulajeja. Nämä kasvavat Suomessa harvinaisena levinneisyysalueensa pohjoisrajalla. Puita tapaa alikasvoksena, yksitäispuina tai puuryhminä erityisesti lehdoissa sekä myös piha- ja puistopuina. Viljeltyjen jalopuumetsiköiden kokonaispinta-ala on vain joitakin satoja hehtaareita.
Jaloja lehtipuita ovat:

• saarni
• kynä- ja vuorijalava
• metsälehmus
• tammi
• vaahtera

Lue lisää jaloista lehtipuista tästä:

Jalot lehtipuut