Pedagogisesta osaamisesta kirjoittaminen tuntuu ainakin tässä alussa vielä vähän haasteelliselta, ihan siitä syystä että koen jälleen olevani tässä osaamisalueessa niin alussa, etten voi mitenkään vielä tietää kaikkea. Mutta sehän tämän kasvun kansion ideana mielestäni onkin, kirjoittaa ne sen hetkiset ajatukset ja tunteet, joihin voi sitten myöhemmin palata ja muistella niitä asioita, joita silloin pohti ja lisäillä sitä mukaa uusia ajatuksia kun niitä herää.

Olen päässyt toimimaan sijaisena hyvin erilaisilla luokilla, mutta sijaisuudet ovat olleet melko katkonaisia, päivän, kaksi, pisimmillään ehkä viikon, jolloin pitkäaikaista pedagogista osaamista on ollut ehkä vähän vaikeaa toteuttaa samalle luokalle. Koen kuitenkin, että jokaisesta sijaisuudestani olen saanut palasia sieltä täältä, joilla olen voinut kehittää pedagogista osaamistani. En muista tarkalleen millä demolla se oli tällä kurssilla, ehkä hyvinvointiosaamisen luennon jälkeisellä, mutta puhuimme pienryhmässä siitä, miten sitten tulevaisuudessa osaisi tunnistaa kaikkien tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeet, eikä vain niiden, joilla tuen tarve näkyy ulkoisesti tai äänekkäimmin. Kaikista tärkeintä olisi mielestäni olla läsnä, seurata oppilaita opetustilanteissa ja oikeasti kohdata oppilaat jokapäiväisessä kanssakäymisessä, jotta lapset tulisivat mahdollisimman tutuiksi. Tärkeää on myös tietää lapsen taustat, mahdolliset diagnoosit ja ottaa vakavasti jos lapsi kertoo tuen tarpeistaan. Usein kuulee sitä, että jos oppilas on kertonut ettei ymmärrä jotain asiaa, sitä ei oteta tarpeeksi vakavasti. Saatetaan antaa esimerkiksi tukiopetusta yhden tunnin verran, mutta ei pitkäaikaisempaa tukea tai edes arviointia tuen tarpeesta. Myös esimerkiksi keskittymisen tai tarkkaavuuden häiriöt voivat kertoa esimerkiksi ADHD:sta tai jostain muusta asiasta, joka selittäisi tietyn käyttäytymisen, minkä vuoksi onkin tärkeää seurata omia havaintojaan ja tehdä jatkosuunnitelmia, eikä vain sivuuttaa asiaa tai laittaa sitä huonon käyttäytymisen piikkiin. Keinoja tukea tällaisia haasteita on monia, kuten nystyrätyynyt, painopeitot, stressilelut ym. Olisi myös hyvä, että luokassa olisi tarpeeksi aikuisia, jotta useamman ihmisen on mahdollista havainnoida tukea tarvitsevia.

Myös esimerkiksi eri kulttuureista tai eri äidinkielen omaavan oppilaan huomiointi on ensiarvoista. Kesällä käymäni kurssi "language and education in pedagogy" oli erittäin mielekäs ja se herätteli huomaamaan myös kielitietoisen opetuksen merkityksen. Olen omaksunut kurssilla oppimani asiat jotakuinkin näin: kielitietoisella opetuksella tarkoitetaan siis opetusta, jossa huomioidaan kieli ikään kuin osana arkea. Kielitietoinen opettaja ei ole esimerkiksi vain englannin tai ruotsin kielen opettaja, vaan jokaisen oppiaineen opettaja on oman aineensa kielitietoinen opettaja, myös siis esimerkiksi fysiikan ja matematiikan opettaja. Opettaja tutkii ja arvioi kieltä sekä sen käyttöä erilaisissa tilanteissa ja näin ollen tukee erilaisten sisältö- ja kielellisten taitojen kasvamista rinnakkain (Aalto, E., Mustonen, S., Järvenoja, M. & Saario, J. 2019, Monikielisen oppijan matkassa). Jokaisella oppiaineella on ikäänkuin oma kielensä, matematiikassa esimerkiksi numerot, yhtälöt, erilaiset kaavat, hypotenuusa, sin, cos ja tan ovat osa matematiikan kieltä. Jos luokassa on oppilaita, jotka ovat eri kulttuurista, olisi mielekästä, että heidät huomioitaisiin esimerkiksi sanomalla luokassa tietyt fraasit kuten hyvää huomenta, näkemiin, hyvää päivän jatkoa yms. kaikkien oppilaiden kielillä. Voitaisiin myös esimerkiksi huomioida eri kulttuurien juhlapyhät ja yhdistää niihin oppiaineita kuten kuvaamataidon ja musiikin. Myös luokan seinälle voitaisiin esimerkiksi kirjoittaa aakkoset luokan puhumilla kielillä. Monikielisen oppijan matkassa-sivusto kertookin, että kieltä tulisi systemaattisesti ja tiedostavasti opettaa niin, että se olisi osana kaikkien oppiaineiden opetusta, jos halutaan että se on väline sisältöjen oppimiseen (Aalto, ym. 2019). Näiden lisäksi koulussa jokavuotiset seulonnat esimerkiksi lukemisen ja kirjoittamisen, sekä matemaattisten taitojen osalta. Näissä seulonnoissa arvioinnin välineinä voidaan käyttää lukuisia eri testausmenetelmiä, mm. LukiMat-testejä, Armi 1 & 2, YTTE, ALLU ym. testit.

Myönteisen ilmapiirin rakennuttamiseen on varmasti monia työkaluja. Opettajalla itsellään on suuri rooli oman esimerkin näyttämisessä siinä, miten kohdata toiset ihmiset. Myös erilaiset jokapäiväiset rutiinit luokassa, kuten kysyminen jokaiselta, mitä kuuluu, tai esimerkiksi nostamalla jokaisesta päivästä yksi positiivinen asia esiin koko luokan kanssa voisivat toimia. On olemassa myös erilaisia hankkeita, jotka ovat keskittyneet tähän, mm. ProKoulu-hanke, jossa pääpainona on käyttäytymisen ongelmien ennaltaehkäiseminen. Toiminnassa keskeistä on koko koulun yhteiset toimintamallit, joiden mukaan toimitaan. Käyttäytymistä ohjataan positiivisen palautteen avulla, esimerkiksi niin, että voidaan koko luokan kanssa sopia joku yhteinen tavoite, se voisi olla mm. sellainen, että jokainen oppilas auttaa kahden viikon aikana toista oppilasta jossain asiassa. Kun toivottu käyttäytyminen huomataan, annetaan oppilaalle merkki, joka konkretisoi hyvän palautteen hyvästä toiminnasta. Merkkejä voitaisiin kerätä esimerkiksi luokan yhteiseen purkkiin, ja kun purkki on täynnä, tehdään palkinnoksi koko luokan voimin jotain mukavaa, se voisi olla vaikka elokuvatunti tai kirjasto-, maja-, tai lelupäivä. (ProKoulu hankkeen verkkosivut https://www.prokoulu.fi/ .)

Koen, että arvioinnilla on merkittävä rooli oppimisen ohjaamisessa. Se ei kuitenkaan saa olla sellainen asia, joka millään tavalla määrittää lapsen identiteettiä. Oppimisen ohjauksessa arviointi auttaa sekä opettajaa että oppilasta huomaamaan, missä oppimisessa ollaan menossa, mitkä ovat kehityskohteita ja mitkä asiat sujuvat jo hienosti. Myös etenkin tuen suunnittelussa arviointi on ensiarvoisen tärkeää, sillä siinä nähdään annetun tuen vaikuttavuus, ja se, jos annettua tukea täytyy jotenkin muuttaa. Omia kehityskohteitani pedagogisessa osaamisessa on varmasti paljon, koen esimerkiksi, että en ole vielä niin hyvä oppimisen ohjaamisessa, en tiedä vielä tarpeeksi missä tahdissa tietyt asiat tulisi opettaa tai mikä olisi paras opetustaktiikka. Arvioinnistakaan minulla ei ole vielä kokemusta kuin yhden lukitestauksen tekemisestä.

Oppijan oppimiseen kiinnittymisen, toimijuuden ja osallisuuden osalta mielestäni tärkeää on tukea etenkin siirtymiä eskarin ja alakoulun, alakoulun ja yläkoulun, sekä yläkoulun ja toisen asteen osalta. Luokassa on tärkeää huomioida jokainen oppilas sellaisena kuin hän on, hyväksyen ja ymmärtäen, sekä antaa tasavertaiset mahdollisuudet erilaisissa luokan tilanteissa jokaiselle oppilaalle, näitä voivat olla esimerkiksi vuorottelevat järjestäjien, ruokalavastaavien ja välituntivastaavien tehtävät. Tuen tarpeiden tunnistamisen, tuen antamisen ja seurannan merkitys on valtava.