Hyvinvointia vahvistava osaaminen
Hyvinvointioppimisen luento ja demo olivat tosi mielenkiintoisia. Meillä tuli pienryhmissä hienoja keskusteluja, joissa pohdittiin paljon mm. opettajien jaksamista työssä. Pohdimme niitä työn vähän ikävämpiä puolia, kuten kiinnipitotilanteita, jotka voivat jäädä pitkäksikin aikaa vaivaamaan. Itse jouduin kiinnipitotilanteeseen osalliseksi sijaisena, jolloin tilanne tuli niin yhtäkkiä, etten jotenkin edes ehtinyt ajatella asiaa ennenkuin tilanne oli ohi. Tilanne purkautui itselläni itkun kautta, varmaan ihan sen takia, etten ollut ennen joutunut sellaiseen tilanteeseen ja luultavasti pelästyinkin aika paljon. Mietin asiaa edelleen toisinaan. Olen myös jäänyt usein pohtimaan oppilaiden rankkoja taustoja tai muita asioita joita heillä on saattanut olla meneillään omassa elämässään. Toivoisin kuitenkin, etten tulevaisuudessa toisi töitä liikaa kotiin enkä antaisi niiden vaikuttaa liikaa omaan mieleeni. Koen kuitenkin, että opettajan työtä tehdään niin henkilökohtaisella tasolla ja omalla persoonalla, että se on myös täysin suotavaa että välillä itkettää oppilaidenkin asiat. Myös hyvät asiat jäävät onneksi mieleen ja iloitsen oppilaideni puolesta aidosti jos heille käy ihania asioita.
Se, miten itse huolehdin jaksamisestani on se, että yritän pitää kiinni rutiineista ja hyvistä elintavoista. Yritän nukkua tarpeeksi, syödä säännöllisesti ja monipuolisesti, sekä liikkua paljon. Myös puhuminen läheisimmille ihmisille auttaa aina. Itselleni on myös tärkeää se, että pidän tietyt kellonajat työn tekemiselle, ja lopun ajan päivästä olen vapaalla. Täytyy myös muistaa se, että vaikka toisinaan on niitä huonompia päiviä, hyvät päivät
ovat kuitenkin niin paljon parempia ja palkitsevampia. Ne auttavat pitämään työmotivaation ja innostuksen yllä.
Kasvattajana toivoisin olevani hyvinvointia tukeva. Haluan painottaa oppilailleni terveellisten elintapojen merkitystä ja sitä, että jos joku asia mietityttää, on tärkeää hakea apua. Yksin ei kannata jäädä asioiden kanssa, sillä silloin niistä kasvaa vain isompia mörköjä päässä. Yhdessä on paljon helpompaa miettiä vaikeitakin asioita. Haluaisin myös muistuttaa oppilaitani epäonnistumisten tärkeydestä. Kukaan ei voi aina onnistua, ja se, että välillä epäonnistuu, on terveellistä omalle kehitykselle ja kasvulle. Haluan kannustaa oppilaitani yrittämään uudelleen epäonnistumisen jälkeen, haluan kannustaa sinnikkyyteen ja siihen, että lopulta, kovan työn jälkeen se palkitaan kyllä. Ahtola, A. (toim. 2016. Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen, 14) puhuu kirjassaan mielestäni hyvin siitä, kuinka oppilasta ei voi laittaa koulupäivän ajaksi ikäänkuin "stopille tai pauselle", niinkuin ei aikuistakaan. Ne tilanteet, joissa lapsi on päivän aikana, ovat kaikki tilanteita, joissa lapsi oppii, kasvaa ja kehittyy, jolloin kaikki, mitä vertaiset, eli toiset oppilaat, tai tilanteessa oleva aikuinen sanoo, tekee, tuntee, antaa palautetta, mitä tahansa, kaikki niistä merkitsevät lapselle jotain. (Ahtola, 2016, 14.)
Kollegoilleni toivoisin olevani se, kehen voi luottaa ja tukeutua jos asiat tuntuvat vaikeilta. Siinä tärkeää on myös painottaa puhumisen ja jakamisen tärkeyttä. Asioita on parempi miettiä yhdessä, ei yksin. Toivoisin olevani avulias, ja jos voin helpottaa toisen työtaakkaa jotenkin, tekisin sen mielelläni. Työyhteisön motivointiin toimisivat varmasti yhteisöllisyyttä lisäävät aktiviteetit, työhyvinvointipäivät, koulutukset, pikkujoulut ja kouluvuoden päättäjäiset. On myös tärkeää, että jos/kun erilaisia vaikeita tilanteita tulee eteen työpäivän aikana, ne käydään läpi sillä tavalla, että tilanteessa olleet osalliset kokevat tulleensa kuulluksi ja ymmärretyiksi ja että tukea annetaan myös työntekijöille jos tilanne sitä vaatii. Työterveyspalvelut, koulupsykologi ja muut hyvinvointia edistävät työntekijät ovat tärkeässä roolissa myös opettajille ja muille koulun työntekijöille.
Oppilaiden innostumista ja motivaatiota toivon tukevani omalla esimerkilläni. Haluaisin tehdä oppitunneista mielekkäitä ja innostavia. Haluan myös olla oppilaslähtöinen opettaja, en vain sellainen kuka kirjoittaa taululle jonka jälkeen oppilaiden pitäisi kirjoittaa muistiinpanot. Haluan innostaa oppilaita ajattelemaan, tutkimaan ja löytämään vastauksia erilaisiin pulmiin.
Koen, että luokan ilmapiirillä on valtavan suuri vaikutus oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin. Kiinnittäisin erityistä huomiota työrauhaan, siihen että jokainen pääsee ääneen, tulee kuulluksi ja saa osallistua, sekä myös mahdolliseen kiusaamiseen. Puhuinkin aiemmassa tekstissäni siitä, miten luokan ilmapiiriä voitaisiin tukea positiivisen palautteen avulla, esimerkiksi ProKoulu-hankkeen ohjeiden mukaisesti (https://www.prokoulu.fi/). Opettajana tärkeää on jälleen tuntea oppilaan taustoja, jotta osaa asettua oppilaan kokemusmaailmaan, ja mahdollisiin hyvinvointia heikentäviin tekijöihin, kuten stressaaviin asioihin kotona. Tässäkin, niin kuin pedagogisessa osaamisessakin on tärkeää kohdata oppilaat sellaisina kuin he ovat, olla läsnä ja aidosti kiinnostunut heidän asioistaan. Siitä tulee oppilaalle tunne, että hänellä on välittävä aikuinen elämässään, joka auttaa kyllä jos tarvitsee. Jos opettajana kuulen asiasta, mikä lapselle on voinut esimerkiksi tapahtua (vanhempien avioero, läheisen kuolema) on tärkeää antaa lapsen tunteille tilaa.
Moniammatillisen yhteistyön merkitys etenkin eritysopettajan työssä on suuri. Usein pienryhmän oppilailla saattaa olla yleisopetuksen oppilaita enemmän tapaamisia esimerkiksi kuraattorin, koulupsykologin, tai sosiaalityöntekijöiden kanssa. Täten on tärkeää hyödyntää omassa työssä kaikki saatavilla oleva apu jos tilanne sitä vaatii. Opettajana voin esimerkiksi kysyä kuraattorilta apua, jos olen huolissani lapsen kotioloista, koulupsykologilta jos haluan kysyä vinkkejä esimerkiksi keskittymisen parantamiseen. Ahtola (2016, 17) muistuttaa myös ajoissa olemisen merkitystä oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa. Esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisy tapahtuu suurimmilta osin alakoulussa, yläkoulun puolella se voi olla jo myöhäistä. Tärkeää on tietää ne psykologiset tarpeet, joita ikäluokalla on hyvän kasvun saavuttamiseen, jotta voidaan tarjota hyvinvointia edistäviä toimintamalleja. On hyvä painottaa myös oppilaille moniammatillisen yhteistyön merkittävyyttä, sitä, että koulussa on monia välittäviä aikuisia, jotka kaikki ovat täällä heitä varten.
Se, miten itse huolehdin jaksamisestani on se, että yritän pitää kiinni rutiineista ja hyvistä elintavoista. Yritän nukkua tarpeeksi, syödä säännöllisesti ja monipuolisesti, sekä liikkua paljon. Myös puhuminen läheisimmille ihmisille auttaa aina. Itselleni on myös tärkeää se, että pidän tietyt kellonajat työn tekemiselle, ja lopun ajan päivästä olen vapaalla. Täytyy myös muistaa se, että vaikka toisinaan on niitä huonompia päiviä, hyvät päivät
ovat kuitenkin niin paljon parempia ja palkitsevampia. Ne auttavat pitämään työmotivaation ja innostuksen yllä.
Kasvattajana toivoisin olevani hyvinvointia tukeva. Haluan painottaa oppilailleni terveellisten elintapojen merkitystä ja sitä, että jos joku asia mietityttää, on tärkeää hakea apua. Yksin ei kannata jäädä asioiden kanssa, sillä silloin niistä kasvaa vain isompia mörköjä päässä. Yhdessä on paljon helpompaa miettiä vaikeitakin asioita. Haluaisin myös muistuttaa oppilaitani epäonnistumisten tärkeydestä. Kukaan ei voi aina onnistua, ja se, että välillä epäonnistuu, on terveellistä omalle kehitykselle ja kasvulle. Haluan kannustaa oppilaitani yrittämään uudelleen epäonnistumisen jälkeen, haluan kannustaa sinnikkyyteen ja siihen, että lopulta, kovan työn jälkeen se palkitaan kyllä. Ahtola, A. (toim. 2016. Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen, 14) puhuu kirjassaan mielestäni hyvin siitä, kuinka oppilasta ei voi laittaa koulupäivän ajaksi ikäänkuin "stopille tai pauselle", niinkuin ei aikuistakaan. Ne tilanteet, joissa lapsi on päivän aikana, ovat kaikki tilanteita, joissa lapsi oppii, kasvaa ja kehittyy, jolloin kaikki, mitä vertaiset, eli toiset oppilaat, tai tilanteessa oleva aikuinen sanoo, tekee, tuntee, antaa palautetta, mitä tahansa, kaikki niistä merkitsevät lapselle jotain. (Ahtola, 2016, 14.)
Kollegoilleni toivoisin olevani se, kehen voi luottaa ja tukeutua jos asiat tuntuvat vaikeilta. Siinä tärkeää on myös painottaa puhumisen ja jakamisen tärkeyttä. Asioita on parempi miettiä yhdessä, ei yksin. Toivoisin olevani avulias, ja jos voin helpottaa toisen työtaakkaa jotenkin, tekisin sen mielelläni. Työyhteisön motivointiin toimisivat varmasti yhteisöllisyyttä lisäävät aktiviteetit, työhyvinvointipäivät, koulutukset, pikkujoulut ja kouluvuoden päättäjäiset. On myös tärkeää, että jos/kun erilaisia vaikeita tilanteita tulee eteen työpäivän aikana, ne käydään läpi sillä tavalla, että tilanteessa olleet osalliset kokevat tulleensa kuulluksi ja ymmärretyiksi ja että tukea annetaan myös työntekijöille jos tilanne sitä vaatii. Työterveyspalvelut, koulupsykologi ja muut hyvinvointia edistävät työntekijät ovat tärkeässä roolissa myös opettajille ja muille koulun työntekijöille.
Oppilaiden innostumista ja motivaatiota toivon tukevani omalla esimerkilläni. Haluaisin tehdä oppitunneista mielekkäitä ja innostavia. Haluan myös olla oppilaslähtöinen opettaja, en vain sellainen kuka kirjoittaa taululle jonka jälkeen oppilaiden pitäisi kirjoittaa muistiinpanot. Haluan innostaa oppilaita ajattelemaan, tutkimaan ja löytämään vastauksia erilaisiin pulmiin.
Koen, että luokan ilmapiirillä on valtavan suuri vaikutus oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin. Kiinnittäisin erityistä huomiota työrauhaan, siihen että jokainen pääsee ääneen, tulee kuulluksi ja saa osallistua, sekä myös mahdolliseen kiusaamiseen. Puhuinkin aiemmassa tekstissäni siitä, miten luokan ilmapiiriä voitaisiin tukea positiivisen palautteen avulla, esimerkiksi ProKoulu-hankkeen ohjeiden mukaisesti (https://www.prokoulu.fi/). Opettajana tärkeää on jälleen tuntea oppilaan taustoja, jotta osaa asettua oppilaan kokemusmaailmaan, ja mahdollisiin hyvinvointia heikentäviin tekijöihin, kuten stressaaviin asioihin kotona. Tässäkin, niin kuin pedagogisessa osaamisessakin on tärkeää kohdata oppilaat sellaisina kuin he ovat, olla läsnä ja aidosti kiinnostunut heidän asioistaan. Siitä tulee oppilaalle tunne, että hänellä on välittävä aikuinen elämässään, joka auttaa kyllä jos tarvitsee. Jos opettajana kuulen asiasta, mikä lapselle on voinut esimerkiksi tapahtua (vanhempien avioero, läheisen kuolema) on tärkeää antaa lapsen tunteille tilaa.
Moniammatillisen yhteistyön merkitys etenkin eritysopettajan työssä on suuri. Usein pienryhmän oppilailla saattaa olla yleisopetuksen oppilaita enemmän tapaamisia esimerkiksi kuraattorin, koulupsykologin, tai sosiaalityöntekijöiden kanssa. Täten on tärkeää hyödyntää omassa työssä kaikki saatavilla oleva apu jos tilanne sitä vaatii. Opettajana voin esimerkiksi kysyä kuraattorilta apua, jos olen huolissani lapsen kotioloista, koulupsykologilta jos haluan kysyä vinkkejä esimerkiksi keskittymisen parantamiseen. Ahtola (2016, 17) muistuttaa myös ajoissa olemisen merkitystä oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa. Esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisy tapahtuu suurimmilta osin alakoulussa, yläkoulun puolella se voi olla jo myöhäistä. Tärkeää on tietää ne psykologiset tarpeet, joita ikäluokalla on hyvän kasvun saavuttamiseen, jotta voidaan tarjota hyvinvointia edistäviä toimintamalleja. On hyvä painottaa myös oppilaille moniammatillisen yhteistyön merkittävyyttä, sitä, että koulussa on monia välittäviä aikuisia, jotka kaikki ovat täällä heitä varten.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin