Heippa!
Sain äsken kirjoiteltua viimeisen opettajaksi kehittymisen osaamisalueen valmiiksi, ja nyt alkaisi tämä PROpe tämän kurssin osalta olla tätä viimeistä bloggausta ja itsearviointia vaille valmis. Päätin nyt tehdä tämän blogina, en vlogina, ihan siitä syystä että olen koko päivän istunut koneen ääressä takkuisella tukalla ja melko väsyneen näköisenä, joten ajattelin että tämä voisi olla katsojaystävällisempi versio.

Mitä minulle kuuluu nyt? Koen, että ihan hyvää, ihanaa että huomenna alkaa joulukuu ja joulu on jo melkein täällä! Olo on kuitenkin aika väsynyt rankan opiskelusyksyn ja koronan tuomien huolien vuoksi. Nyt varsinkin kun moni kunta on siirtynyt leviämisvaiheeseen, huolestuttaa hiukan miten kaikki pääsevät viettämään joulua läheistensä luokse. Onneksi rokote on tulossa, ja kyllä tästä varmasti vielä ajan kanssa päästään eteenpäin. Tämän kurssin osalta olen oppinut kyllä valtavasti ja varsinkin noiden seitsemän osaamisalueen pohtimisessa ja reflektoimisessa on herännyt valtavasti ajatuksia siitä omasta tulevasta ammatista ja kaikesta siitä, mitä se tuo mukanaan.
Yksi asia minkä haluan nostaa esille, on Mäkisen ja Lokan (2020) luennolta se tapa, millä luennoitsijat puhuivat siitä, miten olisi tärkeää heittää ne omat ennakkokäsitykset tietyistä oppiaineista tai itsestä romukoppaan ja uskoa, että vielä nytkin voi saada niistä ihan uuden käsityksen. Hehän puhuivat lähinnä taito- ja taideaineista, itselläni ne ovat aina olleet lempiaineitani ja olen niissä ollut aina innokas oppija, mutta itselläni matematiikka taas on ollut sellainen aine, josta en ole niin pitänyt, koska olen ajatellut etten osaa sitä. Puhuin tästä meidän viimeisellä demollakin siinä, kun piti itse puhua viiden minuutin ajan muille siitä, mikä on ollut itselle mullistavin oppimiskokemus tältä kurssilta. Olen siis huomannut sanovani todella usein muille sitä, että olen hyvä kielissä ja luovissa aineissa, mutta matikkapää minulla on surkea. Ja nyt olen päättänyt etten enää puhu itsestäni noin. Ennen kuin pääsin yliopistoon, mietin aika usein myös sitä, että miten ikinä voin olla luokanopettaja, jos en osaa matikkaa. Tosiasia on kuitenkin se, että osaan matematiikkaa juuri niin hyvin kuin itse haluan, kunhan jaksan harjoitella. Koen, että olisin tarvinut alakoulussa tukea matematiikan oppimiseen, sain toisinaan ennen kokeita tukiopetusta ryhmämuodossa, mutta koen, että yksilöllinen erityisopetus esim. kerran viikossa erityisopettajan kanssa olisi varmasti ollut hyödyllistä, sillä mm. desimaaliluvut ja suurien lukujen kertominen ovat itselleni edelleen hankalia. Tuolta Mäkisen ja Lokan (2020) luennolta ymmärsin sen, että ei se, että on joskus ollut haasteita kyseisessä oppiaineessa tarkoita sitä, etten voisi edelleen oppia sitä, tai opettaa sitä.

Koen myös, että olen kehittynyt ajattelussani todella paljon, osaan paremmin reflektoida omia ajatuksiani, sekä myös ymmärtää muiden näkökulmia ja ajatuksia. Olen huomannut ryhmäkeskusteluissa monesti sen, kuinka itse on saattanut ajatella jostain asiasta melko mustavalkoisesti tietyllä tavalla, mutta joku tuo jonkun uuden pointin, joka ei ole tullut itselle edes mieleen.

Nämä asiat ovat jääneet itselle siis parhaiten mieleen tältä kurssilta, toivottavasti PROpestani myös näkyy näiden asioiden kehittyminen. Kiitos kurssista ja mukavaa joulun odotusta!