Valitsin kulttuurielämystehtävän aiheeksi itselleni lyhytelokuvan, sillä se on itselleni vieraampi elokuvagenre, enkä ole itse ikinä omatoimisesti katsonut lyhytelokuvia omaksi ilokseni. Olen saattanut joskus elokuvissa ollessani nähdä lyhytelokuvan trailerien joukossa, mutta silloinkin muistan miettineeni, että mikä “idea” niissä tavallaan on, kun ne eivät kestä kuitenkaan kuin vain muutaman minuutin, eikä katsoja voi nauttia niistä kauempaa. Nyt ajatusmaailmani on muuttunut ja tunnen itseni ehkä jopa vähän hölmöksi, että olen edes ajatellut noin.  

Päätin katsoa Pixar animation studios’in lyhytelokuvan nimeltä Sininen sateenvarjo. Siinä kaupunkia riepottelee kova sade ja tuuli, on ilta, ja kadut ovat ruuhkaisia. Kaupunki herää kuitenkin eloon ja sade antaa kasvot niin rakennuksille, liikennevaloille kuin tietyömerkeillekin. Jokaisella kadulla liikkujalla on sateenvarjo, mutta yksi sateenvarjo erottuu sinisellä loistollaan, ja kasvoillaan. Elokuvassa sininen sateenvarjo tapaa toisen eloon heränneen punaisen sateenvarjon, ja rakastuu tähän. Kova sade ja tuuli, sekä sateenvarjojen omistajien liikkeet kuitenkin erottavat sateenvarjot toisistaan, ja sininen sateenvarjo joutuu tuulen ja myrskyn riepottelemaksi ympäri kaupunkia, jolloin vaaratilanteilta, kuten auton tuulilasiin osumiselta ei vältytä. Sateenvarjo on jo menettämässä toivoaan, kunnes lopulta punainen sateenvarjo, rakkaus löytää takaisin sinisen sateenvarjon luokse ja kaikki päättyy hyvin.  

Mielestäni elokuva oli ihana, ja kosketti niin monella eri tavalla. Tavallaan tuntui, että seurasi oikeiden ihmisten rakkaustarinaa, ja huomasin toivovani, että sateenvarjot vielä löytävät toisensa. Elokuva oli valtavan hienosti toteutettu, visuaalinen ilme oli todella hieno. Oli myös hauskaa, että keskiössä olivat kaupunki ja sen elämä, ilman, että pääosassa olivat ihmiset. Jopa vesirännikourulla ja viemärillä olivat omat ilmeensä ja ne auttoivat sateenvarjoa selviämään sateen ja tuulen armoilla. Huomasin myös todella rauhoittuvani katsellessa lyhytelokuvaa ja tulin siitä todella hyvälle mielelle. Voisi sanoa, että lyhytelokuvasta voi jopa nauttia joskus enemmän kuin täysimittaisesta elokuvasta, sillä se voi kaikella lyhykäisyydellään ja vaikuttavuudellaan jäädä paremmin mieleen. Luulen ainakin, että Sininen sateenvarjo jää mieleeni pitkäksikin aikaa.  

Opin itsestäni ainakin sen, että omat ennakkoluulot ja asenteet kannattaa heittää romukoppaan ja välillä vain heittäytyä tekemään jotain sellaista, mitä ei muuten normaalisti tekisi, sillä sellaisista tilanteista oppii usein eniten. Luulen, että jatkossa myös katson ympäristöäni uudella tavalla, kiinnittämällä huomiota pieniin asioihin katukuvassa ja arvostamalla niitä pieniä, arkisia tilanteita enemmän.  

Kokonaisuudessaan tehtävä oli todella kiva ja sain siitä paljon. Tälläisiä voisi tehdä ihan omassa arjessakin vaikka joka toinen viikko!