Esi- ja alkuopetuksen havainnointitehtävä  

Tein tämän havainnointitehtävän pedanetissä olevien videoiden pohjalta. Ensimmäisten videoiden pohjalta oli melko hankalaa arvioida oppimisympäristöä, sillä videot olivat suurimmilta osin lasten haastatteluihin keskittyviä. Huomasin kuitenkin, että videoilla lapset istuvat usein puolikaaressa, jossa opettaja sitten on keskellä. Tämä mahdollistaa sen, että lapset näkevät toisensa, ja myös opettaja näkee jokaisen oppilaan yksilöllisesti ja koko ryhmän yhdessä. Myös pöydät ja tuolit oli asetettu ryhmiksi niin, että lapset pystyvät helposti kommunikoimaan keskenään ja näkemään toisensa. Päiväkodin tiloissa oli myös esimerkiksi sohva, joka tuo mukavuutta ja rentoutta päivään, jos haluaa hetkeksi rauhoittua ja vaikka lukea kirjaa. Lapset puhuvat videolla myös päivittäisestä lepohetkestä, jossa aikuinen lukee kirjaa, lapset saavat maata patjoilla ja ottaa päiväunet.  

Päiväkodin seinillä on nähtävillä lasten kädenjälki, sillä niitä koristavat erilaiset piirrustukset, maalaukset ja katossa roikkuvat planeetat. Se, että lapsen taidetta laitetaan esille niin päiväkotiin kuin kotiinkin, voi antaa lapselle tunteen siitä, että hänen työnsä on arvokas ja merkityksellinen. Videoilla tuli nähtäväksi useasti myös se, että ulkona vietetään myös paljon aikaa. Vierailuja ja retkiä tehdään kaupungin erilaisiin kohteisiin ja päiväkodin pihalla leikitään. Myös liikuntasali on useasti käytössä erilaisten liikunnallisten aktiviteettien myötä. Viikon eskarilainen – videolla tuli hyvin esille erilaisten materiaalien ja välineiden, kuten dokumenttikameran, tablettien ja kosketusnäytön käyttöä. Työskentelytapoina näkyi niin opettajajohtoisuus, kuin lapsilähtöisyyskin. Oli esimerkiksi hienoa huomata eräällä videolla, kun koko ryhmä teki yhdessä omenapiirakkaa ja lapset saivat vuorollaan vatkata taikinaa. Kirjaimia opeteltaessa opettaja kirjoitti taululle samalla kun lapset tekivät vihkotehtäviä. Viikon eskarilainen taas sai itse johtaa päivän “oppituntia” kertoessaan samalla omasta viikonlopustaan ottamiensa kuvien avulla. Viikon eskarilainen – videolla puhuttiin myös blogista, jonne päivitetään päiväkodin arkea, jota vanhemmat voivat käydä seuraamassa. Mielestäni nämä erilaiset työskentelytavat muodostavat lasten ja aikuisten välille avoimen, sallivan ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen piirin.  

Laaja-alaisista oppimiskokonaisuuksista tulivat hyvin esille esimerkiksi ajattelun ja oppimisen osa-alue. Lapsilta kysyttiin haastatteluissa paljon heidän omia ajatuksiaan eskarista, mm. mitä olen oppinut, mikä on ollut parasta, onko jotain mitä haluaisin vielä oppia, missä haluaisin vielä vierailla. Lasten vastauksista nousi usein lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen, ja se kuinka kivointa monen mielestä olivat olleet erilaiset leikit ja pelit. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot osa-alue oli videoilla myös nähtävillä esimerkiksi liikunnan, levon, ruokailun ja turvallisen liikennekäyttäytymisen osalta. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen näkyi videoilla esimerkiksi padien, kameroiden ja muiden teknologisten laitteiden käytössä. Lapset dokumentoivat itse omaa työskentelyään, esimerkiksi kuvaamalla suunnistusrataa.  

Lapsikeskeisyyden ja opettajajohtoisuuden rooleista mainitsinkin hiukan alussa. Päiväkodin kirjainaamussa toiminnassa tulee esiin sekä opettajajohtoisuus, että lapsikeskeisyys ja yhdessä tekeminen sopivassa määrin. Sanaa mietitään opettajan johdolla, jonka jälkeen lapset tavuttavat sanan itse ääneen. Molla-hanke oli mielestäni erittäin hieno ja mielekäs tapa tuoda lapsen oma ääni ja ajatukset kuuluviin. Lapsen lähtökohdat ja omat kiinnostuksen kohteet otetaan hienosti huomioon viikon eskarilaisena, kun lapsi saa itse dokumentoida itselleen merkityksellisiä asioita haluamallaan tavalla, ja esitellä ne sitten muille. Lapsi kokee olevansa arvokas ja erityinen varsinkin sen viikon aikana, kun hän saa tiettyjä “vapauksia” mm. lisääntynyt tabletin käyttö, leikit pienempien ryhmässä ja kun muut kertovat hänestä positiivisia asioita. Tämä myös varmistaa jokaisen lapsen tasa-arvoisen kohtelun, kun jokaiselle lapselle osuu viikon eskarilainen-vuoro. Myös tarinan kuunteleminen tabletilta ja sen jälkeen sen itse kertominen omin sanoin antaa lapsen ajatuksille äänen ja tilan.  

Leikin merkitys varhaiskasvatuksessa ja eskarissa on suuri. MOOC-hankkeen videolla puhuttiinkin juuri siitä, että jos täytyisi kuvailla varhaiskasvatusta yhdellä sanalla, voisi leikki-sana olla hyvä ehdokas siihen. Mielestäni oli myös hienosti tiivistetty, kuinka lapset eivät leiki oppiakseen, vaan oppivat leikin kautta. Leikin kautta opitaan ottamalla leikkiin mukaan toiset lapset vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin avulla, heitä ympäröivät asiat, (kassakone, numerot, kirjaimet,) myös erilaiset roolit ja esimerkiksi konfliktitilanteiden ratkominen tulevat leikissä tutuiksi. Leikille annetaan siis paljon tilaa.  

Kolmiportaisen tuen järjestämisestä en saanut näistä videoista oikein selville, MOOC-hankkeen yhdessä videossa puhuttiin paljon sosio-emotionaalisten taitojen oppimisesta ja käsittelystä, mutta varsinaisen tuen järjestämisestä ei mielestäni puhuttu. Kaiken kaikkiaan videot olivat tosi mielenkiintoisia ja vaikka en nyt päässyt havainnoimaan ihan käytännössä, niin koin kuitenkin, että sain näistä videoista paljon irti ja opin paljon uutta.