Matti Ijäs

Rippikoulu on osa luterilaisen kirkon kasteopetusta. Rippikoulussa nuorella on mahdollisuus pohtia toisten samanikäisten kanssa uskoon ja elämään liittyviä kysymyksiä. Nuori tutustuu siihen kirkon uskoon, johon hänet on kastettu. Kristinopin opetus liitetään rippikoulussa nuoren omiin elämänkysymyksiin. Rippikoulu on Suomessa edelleen suosittu ja suurin osa 15-vuotiaista käy rippikoulun leiri-, päivä- tai iltarippikoulussa. Rippikouluun kuuluu seurakuntaan tutustumisjakso. Jakson aikana nuoret osallistuvat jumalanpalveluksiin ja seurakunnan tilaisuuksiin. Näissä tilanteissa he kohtaavat usein myös suntion tai vahtimestarin. Vaikka suntio ei ole vastuussa rippikoulusta, on tärkeää, että hän tiedostaa roolinsa seurakunnan edustajana kohdatessaan rippikoululaisia. Joillekin rippikoululaisille kirkolliset tilaisuudet ovat vieraita ja he tarvitsevat ohjaamista siinä, miten tilaisuuksiin osallistutaan. Samalla on tärkeää, että sekä lapset että nuoret otetaan vastaan lämpimästi ja heidän kehitysvaiheensa huomioon ottaen.

Rippikoulu päättyy konfirmaatioon ja ehtoollisen viettoon. Konfirmoitavilla on albat, joiden säilytys ja huolto ovat yleensä suntion vastuulla. Kummit kutsutaan usein mukaan konfirmaatiomessuun siunaamaan nuoria alttarialueelle. Siunaamassa voi olla myös nuorisotyöntekijöitä, isosia ja muita leirien ohjaajia, joista osa voi käyttää albaa. Ehtoolliselle osallistuvia on konfirmaatiomessussa yleensä tavallista sunnuntaita enemmän. Näistä syistä konfirmaatiojumalanpalvelukset vaativat erityistä ennakkoon valmistautumista ja työvoiman oikeaa mitoittamista. Joissakin suurten seurakuntien kirkoissa konfirmaatioita voi olla useina peräkkäisinä sunnuntaina.

Koska kirkkoon kuulumattomien nuorten määrä on kasvanut, jotkut nuoret käyvät rippikoulun voidakseen liittyä kirkon jäseniksi ja tulla konfirmoiduiksi. Tällöin nuori myös kastetaan ennen konfirmaatiota. Suntion on hyvä tuntea kouluikäisen, lapsen ja nuoren kasteeseen liittyvät käytännöt.

Rippikoulun jälkeisestä nuorten toiminnastakin osa toteutetaan kirkkojen yhteydessä olevissa tai erillisissä seurakuntien tiloissa. Nuorten illat, raamattupiirit, musiikkiryhmät, peli-illat ja isokoulutus eivät vaadi suntioilta erityistä tilojen valmistamista, mutta kylläkin usein tilojen käytön suunnittelua ja vuorovaikutusta sekä nuorisotyöstä vastaavien että nuorten kanssa. Joissakin seurakunnissa suntiot ovat kertoneet kirkkotilasta ja sen hoitoon liittyvistä työtehtävistä rippikouluryhmille.