1.2. Tutkiva oppiminen vs. tiedekäytäntölähtöinen opetus

Miksi tiedekäytäntölähtöinen opetus?

PIRE-hankkeen käyttämä käsite projektioppiminen ei suomalaisessa kontekstissa anna oikeaa kuvaa käsiteltävästä teemasta. Tämän vuoksi olen nimennyt lähestymistavan tiedekäytäntölähtöiseksi opetukseksi (oppimiseksi). Jatkossa käytän myös lyhennettä TKL-oppiminen tarkoittaen em. asiaa. TPedagogiikassa käytetään siis erilaisia käsitteitä, kun puhutaan erilaisista tiedeopetuksen lähestymistavoista ja suuntauksista. Em. lisäksi puhutaan mm. ongelmalähtöisestä oppimisesta (alkujaan laajasti käytetty lääketieteen opetuksessa). Tiedekäytäntölähtöinen oppinen eroaa tutkivasta oppimisesta ja ns. ongelmalähtöisestä oppimisesta mm. seuraavan taulukon esittelemällä tavalla.

Toiminta	Kokeellinen työskentely	Tutkiva oppiminen	Tiedekäytäntölähtöinen oppiminen
Lähestyminen	Tutkitaan ilmiöitä, haetaan teorian tueksi empiiristä (havaintoihin perustuvaa) tietoa,	Opettaa ratkomaan tosielämän ongelmia pelkän teoreettisen käsittelyn sijaan	Valitaan (tai opettaja valitsee) ohjaavan kysymyksen, todelliseen elämään ja/tai ilmiöön liittyvä
Kysymyksen asettaminen	Havaintoihin on liitetty kysymyksiä (opettaja antaa)	Asettaa kysymyksiä tai määrittelee tavoitteen tai tämä on muuten jo selvä	Asettaa kysymyksiä tai määrittelee tavoitteen
Ohjeistus	Valmiin työohjeen mukaan toimiminen	Oman työohjeen laatiminen (ryhmässä)	Valmiin työohjeen mukaan toimiminen TAI oman työohjeen laatiminen (=yksi tiedekäytäntö!)
Mallintaminen	Ei tarkoitus rakentaa (annetaan)	Ei tarkoitus rakentaa	Mallien rakentaminen (=yksi tiedekäytäntö!)
Raportointi (*	Työselostus		Tutkimusraportti
Motivointi			Optimaalisten oppimistilanteiden luominen
Sosiaalimuodot	Yksin, pareittain ryhmässä	Ryhmässä	Yksin ja ryhmässä

Tutkiva oppiminen tässä ymmärretään ns. ongelmaperusteisena oppimisena (vertailu on ymmärrettävä suuntaa antavana, ei kategorisena totuutena). Ongelmaperusteisesta oppimisesta on olemassa myös useita erilaisia sovellutuksia, esimerkiksi Schmidtin askelmalli tai mm. Ruotsissa sovellettu syklinen malli.

PIRE-hankkeen hahmotelma opetuksen sisällön muutoksesta uuden opetussuunnitelman (amerikkalaisessa) mukaisessa opetuksessa.

AIEMPI ILMIÖN TARKASTELU	UUDEN OPETUSSUUNNITELMAN MUKAINEN
Jos kyseessä on jotain hauskaa, salaista tai siihen liittyy käytännön toimintaa, sen on oltava kiinnostavaa	Todellisen sitoutumisen ei tarvitse olla hauskaa tai räikeää; sen sijaan, sitoutumista määrää enemmän se, kuinka opiskelijat luovat houkuttelevia tutkimuslinjoja, jotka luovat todellisia mahdollisuuksia oppimiseen.
Mikä tahansa opiskelijoista kiinnostunut tekisi hyvästä ”kiinnostavasta” ilmiö"	Opiskelijoiden on kyettävä osallistumaan syvästi materiaaliin saadakseen selityksen ilmiöstä käyttämällä kohde-DCI: tä, CCC: tä ja SEP: tä
Selitykset (esim. ”Sähkömagneettinen säteily voi vahingoittaa soluja”) ovat esimerkkejä ilmiöistä	Ilmiöt (esim. Auringonpolttama, näköhäiriöt) ovat erityisiä esimerkkejä tapahtuvasta maailmasta - tapahtumasta tai erityisestä esimerkistä yleisestä prosessista. Ilmiöt eivät ole selityksiä tai tieteellistä terminologiaa, joka tapahtuu. Ne ovat mitä voidaan kokea tai dokumentoida.
Ilmiöt ovat vain alku koukulle	Ilmiöt voivat ohjata oppituntia, oppimista ja pohdintaa / seurantaa kaikkialla. Ilmiöiden käyttäminen näillä tavoilla johtaa syvempään oppimiseen.
Ilmiöitä on hyvä tuoda mukaan, kun opiskelijat ovat kehittäneet tiedeideoita, jotta he voivat soveltaa opittuaan	Tiedeideoiden opettaminen yleensä (esim. Fotosynteesiprosessin opettaminen) voi toimia joillekin opiskelijoille, mutta johtaa usein dekontekstualisoitu tieto, jota opiskelijat eivät pysty soveltamaan merkityksellisiä. Ankkuroidaan yleisten tiedeideoiden kehitys ilmiöiden tutkiminen auttaa opiskelijoita rakentamaan käyttökelpoisempaa ja tuottavampaa tietoa.
Ilmiöiden sitoutumisen on oltava kysymyksiä	Ilmiöt ovat havaittavissa olevia tapahtumia. Opiskelijoiden on hyödynnettävä tapahtumaa auttamaan oppimista ohjaavia tiedekysymyksiä tai suunnitteluongelmia.
Opiskelijoiden sitoutuminen on mukava valinnainen opastustoiminto, mutta sitä ei vaadita	Sitoutuminen on ratkaiseva pääsy- ja pääomakysymys. Opiskelijat, joilla ei ole pääsyä materiaaliin järkevällä ja heille merkityksellisellä tavalla, ovat heikommassa asemassa. Niiden ilmiöiden valitseminen, joista opiskelijat pitävät mielenkiintoisia, osuvia ja johtopäätöksiä, auttavat tukemaan heidän sitoutumistaan. Hyvä ilmiö perustuu päivittäisiin tai perhekokemuksiin: kuka opiskelija on, mitä he tekevät, mistä he ovat kotoisin.

LÄHTEET

Bound, D. & Feletti, G. (1999) Ongelmalähtöinen oppiminen: uusi tapa oppia. Terra cognita. Helsinki.

Poikela, E. (2003) Ongelmaperustainen pedagogiikka –teoriaa ja käytäntöjä. Univeristy Press, Tampere.

Poikela, S. (2003) Ongelmaperustainen pedagogiikka ja tutorin osaaminen. Akateeminen väitöskirja. Tampere University Press: Tampere.

Poikela, E. (2001) Ongelmaperustainen oppiminen yliopistossa. (Toim.) E. Poikkela & S. Öystilä. (2001) Tutkiminen on oppimista – ja oppiminen tutkimista, Tampereen yliopistonpaino, Juvenes Print Oy, 101-117.

Salminen, L. & Suhonen, R. (2008) Oppiminen ja oppimismenetelmät ja niiden hyödyntäminen ammatillisen kehittymisen tukena – raportti täydennyskoulutuksesta ja sen mahdollisuuksista, Häneen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna 2008.

Schmidt, H.G. (1983) Problem-Based Learningn: rationale and description. Medical Education 17(1), 11-16.

Silen, C., Domeij, D., Göransson, A., Kjellgren, K. Tornvall, M.L., Qvicker-Andersson, M. (1993) Kvalitavit integrerad examination för högskolans vårdutbilding. Hälsouniversitet. Linköping.