Luokanopettajan yliopisto-opinnot ovat antaneet minulle paljon. Ne ovat tarjonneet mainon ponnahduslaudan opettajuudelleni ja kehittäneet ajatteluni taitojani. Ne ovat kasvattaneet pitkäjänteisyyttä ja opettaneet organisointikykyä. Itsereflektio on merkittävä osa opettajankoulutusta, ja se on tullut osaksi myös minun jokapäiväistä arkeani. Näen sen ansiona missä tahansa työtehtävässä. Yliopisto on ollut hyvä paikka kasvaa kohti aikuisuutta harjoitellen työelämässä tarvittavia taitoja yhdessä vertaisten kanssa, jokainen erilaisena yksilönä omine vahvuuksineen.

Tein kasvatustieteen kandidaattitutkielmani tutkivan matematiikan oppimisesta. Haastattelin tutkimuksen aineistoksi luokanopettajia ja analysoin ne sisällönanalyysilla. Kasvatustieteen gradun aihe on puolestaan koulun akateemiset heimokulttuurit koulun yhtenäisen toimintakulttuurin rakentamisessa. Aineistoni koostuu luokanopettajien, aineenopettajien ja rehtorien haastatteluista, jotka analysoin diskurssianalyyttisin menetelmin. Suomen kielen gradun aihetta en ole vielä pohtinut.

Suhtaudun opettajuuteen ja opetustyöhön intohimolla; sitä työtä haluan varmasti tehdä tulevaisuudessa. Haluan työskennellä työurani alkuvaiheen luokan- ja aineenopettajana, mutta sittemmin työkokemuksen karttuessa haluaisin siirtyä yliopiston puolelle töihin. Siellä voisin yhdistää sekä opettajuuden että tieteen tekemisen. Neljä opetusharjoittelua ja muutamat sijaisuudet ovat vahvistaneet pedagogista osaamistani. Olen sielultani opettaja, enkä voi ajatellakaan elämää ilman opettajuutta, ja kuitenkin uteliaisuus tuntuu ajavan minua kohti tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Uskon vahvasti, että suomen kielen opinnot tukevat sekä pedagogista että kielitieteellistä osaamistani.

Täältä pääsee lukemaan opintojen aikana tekemiäni Työnäytteitä.