Maailman muutokset heijastuivat taiteeseenkin, ja Euroopassa kehittynyt modernismiksi kutsuttu suuntaus levisi Suomeen. Modernismin aikana kirjallisuus, etenkin runous, uudistui selvästi. Suomessa modernismin kehityksessä oli kaksi vaihetta. Ensimmäinne vaihe oli 1920-luvulla, jolloin kirjailijaryhmät ja suomenruotsalaiset kirjailijat uudistivat kirjallisuutta. Toinen kausi koitti 1950-luvulla. Silloin yhä suurempi joukku runoilijoita omaksui vapaarytmisen muodon. Runoilijat kirjoittivat vapaarytmisiä runoja, joissa ei ollut loppusointuja, mittaa eikä säännöllistä säkeistörakenteita. Runojen aiheeksi nousi maalaiselämäön rinnalle kaupunkilaisuus. Tärkeimpia kirjailijoita olivat Edith Södergran, joka julkaisi runokokoelman Runoja (Dikter). Eeva-Liisa Manner, Paavo Haavikko ja Mirkka Rekola, jotka kaikki kirjoittivat vapaarytmisiä runoja. Kirsi Kunnas uudisti lastenrunoja kokoelmallaan Tiitiäisen satupuu (1956).

Tulenkantantajia kiinnostivat suurkaupungit asfalttikatuineen ja mainosvaloineen. Runoissaan tulenkantajat ylistivät elämän riemua, yksilönvapautta, taiteen vapautta sekä itämaista mystiikkaa. Tulenkantajiin kuuluivat muun muassa Katri Vala, Uuno Kailas ja Olavi Paavolainen. Tulenkantajien tunnuslause oli Ikkunat auki Eurooppaan. Tulenkantajia kiinnosti vauhdin hurma, suurkaupungit, asfaalttikatuineen, mainosvalineen ja tekniikan kehitys. Tulenkantajat halusivat vapaasti kirjoittaa ja uudistaa runoja. 

-Suomi itsenäiseksi 1917 -> sisällisota
-Modernismin taustalla tieteen kehitys sekä kirjailijoiden ja taiteilijoiden usko parempaan tulevaisuuteen
-Kirjallisuus uudistui: runouteen vapaa rytmi, ei loppusointua ja säännöllisiä säkeistöjä
-Kaupunkilaisuus korostuu

1920-LUKU
-Edith Södengran:
-Runoja 1916
  -Elämänhurma ja kuolemanpelko
-Kriitikot kritisoivat

-Tulenkantajat
-Koneromantiikka

1950-LUKU
-Modernismin toinen aalto
-Kielellä ja äänteillä leikittelyä, vapaarytmisyyttä, sanat kuvioina paperille
-Runot:
  -Eeva-Liisa Manner
  -Mirkka Rekola
-Aaro Hellaakoski
-Kirsi Kunnas (Tiittiäisen sotapuu)

-Proosa: tiivis ja toteava tyyli, ei perinteistä juonta
-Veijo Meri
-Antti Hyry


KANTAAA OTTAVA KIRJALLISUUS

Suomalaisten tidonsaanti parani 1960-luvulla, kun televisiot yleistyivät. Televisiot välittivät olohuoneisiin maailman tapahtumat, kuten Vietnamin sodan. Samaan aikaan ihmisten elintaso parani ja yhteiskunta kehittyi, mutta ongelmat eivät kadonneet. 1960- ja 1970-luvulla monet muuttivat työn perässä maalta kaupunkeihin ja osa lähti töihin Ruotsiin, jossa tarvittiin tehtaisiin lisää työvoimaa. Ajan teemoja olivat tasa-arvo, sodanvastaisuus ja luonnonsuojelu. Tärkeimmät kirjailijat olivat Heikki Turunen teoksena Simpauttaja (1973), Hannu Salama teoksena Juhannustanssit (1964).