Päivä 1. Kirjan tarina ei ole minulle ennestään tuttu, mutta kirjan toista maailmansotaa käsittelevä aihe on erittäin kiinnostava aihe minun mielestä, myös kirjan kaikki hahmot ovat tosi mielenkiintoisia. Etenkin johtaja rooleissa olevat henkilöt.
Olen lukenut kirjaa vasta noin 40 sivua ja se on jo nyt saanut annettua selkeän näkökuvan Berliinin kaduista ja taloista ja sisälläni kaikki hahmot ja heidän kasvot ja kuvittelen heidän äänensä. Kirjan alku antaa hyvin selkeän kuvan sen ajan saksasta, joka on jollain tapaa hyvä asia. Toistaiseksi, kirja on herättänyt mielenkiinnon tunteita.


Päivä 2. Tänään innostuin lukemaan kirjaa enemmän ja rupesin ajattelemaan että miten saan järjesteltyä kaiken järkevästi tähän lukupäiväkirjaan, mutta sitten päätin että luen kirjaa vain koulussa, koska aikaa riitti ja kirjottaisi koko lukupäiväkirjaa yhteen päivään. Tunnen jonkinlaista sääliä Brunoa kohtaan, koska hän on liian nuori ymmärtämään tapahtumia esim, hän ei älyä isänsä olevan maailman pahimman joukkotuholeirin johtaja ja natsi ss-upseeri. Kirja sai minut mukaan perheen muutettua maalle Aus-vitsiin, Pystyn hyvin selvästi kuvittelemaan Brunon isän työhuoneen ja kaikki uniformu pukuiset sotilaat, nään mielessäni hyvin selkeästi kirjan tapahtumat. 


Päivä 3. Nimi Shmuel, on juutalaisin nimi mitä ole kuullut, se jäi mieleeni pahasti. Näen mielessäni leirin kokonaisuuden ja työtä tekevät juutalaiset ja saksalais sotilaat koirineen, mietin mielessäni Shmuelin likaista naamaa ja pyjamaa ja siili tukkaa. En pysty kuvittelemaan leirin yläpuolelle aurinkoista ja hyvää säätä vaan sumuisen ja sateisen ja harmaan sään, en vaan pysty näkemään mielessäni sitä paikkaa millään muulla tavalla kuin mustavalkoisena ja surullisena.

Päivä 4. Bruno vaikuttaa todella hyväsydämmiseltä. Bruno tuntuu näkevän maailman lapsen silmistä katsottuna, hän ei älyä paikan todellista pahuutta ja paikan tarkoitusta, eikä sitä mitä juutalaisuus ja isän ja muiden näkemys heistä on. Hän haluaisi shmuelin aidan toiselle puolelle mutta turhaa, Brunon tietämättömyys on häiritsevää ja toivoisin vain että hän älyäisi tilanteen kokonaan, että kirjasta tulisi ehkä vähän parempi.


Päivä 5. päätin tänään lukevani kirjan loppuun, tiesin jo kirjan alussa että Shmuel tulee kuolemaan, mutta en osannut arvata että bruno kuolisi myös. Kun Bruno sai idean kaivaa aidan alta, tiesin varmaksi miten tarina päättyy, kaasukammioon tai luotiin. poikien kohtalo oli monella tapaa surullinen ja väärä, mutta samalla tunsin oikeutta siitä että kaverukset tukivat toisiaan viimeiseen hengenvetoon asti. Tunsin myös sääliä Brunon perhettä kohtaan, kun Brunon isä löysi tämän vaatteet aidan vierestä, hän oli silloin täysin tietoinen poikansa kohtalosta. Kirja on esimerkki ystävyydestä pimeyden ja tuskan keskellä.

Tein tämän muiden luokkalaisten kanssa jutustellen joten voi olla samanlainen jollain tapaa muiden kanssa.