Jotta hyvinvointi koulussa voi toteutua niin oppilaan kuin opettajankin näkökulmasta, tarvitaan siihen mielestäni turvallinen ympäristö, jossa kullakin yksilöllä on tilaa olla oma itsensä ja hän saa mahdollisuuden toteuttaa itseään mahdollisimman monella tapaa. Henkilökohtaisesti hyvinvoinnin kannalta todella tärkeänä pidän myös sosiaalisia suhteita, jotka työpaikan ja koulun sisällä vallitsee. Se, että voi kokea kuuluvansa joukkoon ja saavansa arvostusta ja tarvittaessa apua osakseen, näyttäytyy mielestäni merkittävässä roolissa hyvinvoinnin kannalta. Tämähän on tavallaan aika selvää, koska tuskin kukaan missään elämänsä tilanteessa voisi sanoa olevansa hyvinvoiva, jos ei tulisi lainkaan toimeen päivittäin kohtaamiensa ihmisten kanssa, saisi osakseen väheksyntää tai ei saisi tilaa toteuttaa itseään millään lailla.

Opettajan ja oppilaan välinen suhde on tietenkin heidän kummankin kannaltaan ensisijaisen tärkeä, koska se on arjen kannalta jokapäiväinen ja jatkuva. Lapsen koulussa muodostamista sosiaalisista suhteista hyvällä opettaja-oppilassuhteella onkin lapsen hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeä merkitys (Konu 2002, 44). Pidänkin positiivista opettaja-oppilassuhdetta muodostamista ensisijaisen tärkeänä hyvinvoinnin kannalta. Opettajan ja oppilaan välisen suhteen muodostuessa positiiviseksi, siihen kuuluu tärkeinä elementteinä avoimuus ja rehellisyys, hyväksyntä sekä toisen ymmärtäminen (Gordon 2006, 47). Positiivisessa opettaja-oppilassuhteessa on nähtävissä myös lämpöä (Pakarinen ym. 2013, 96, Epstein 2008, 7; Virta & Lintunen 2012, 32), toisen huomioon ottamista, molemminpuolinen luottamusta ja kunnioitusta sekä emotionaalista tukea (Gordon 2006, 47; Epstein 2008, 7; Virta & Lintunen 2012, 32). Tällaisessa suhteessa opettaja on myös usein opettaessaan fyysisesti lähellä oppilasta ja ilmentää myönteisyyttä palautteellaan ja reaktioillaan (Pakarinen ym. 2013, 96). Oppilaan hyvinvoinnin ja koulunkäynnin tukeminen ammatillisuudesta käsin kuuluu myös opettajan työn tärkeimpiin tavoitteisiin (Nurmi & Helenius 2013, 43).

Niin lapsen kuin opettajankin arkeen koulussa liittyvät hyvinvoinnin osalta vahvasti myös muut tekijät kuten esimerkiksi vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö. Tässä harjoittelussa erityisesti tämä yhteistyön muoto nousi esiin aivan uudella tavalla ja saimme jopa kokemusta vanhempainiltaan osallistumisesta. Tuo kokemus valaisi näkemykseni täysin aikaisemmin jopa hieman pelottavasta aiheesta. Tuntuu, että usein opettajaopiskelijoille tai vastavalmistuneille ajatus vanhempainillasta tuottaa ennennäkemättömiä paineita ja tästä näkökulmasta olen itsekin tilannetta kammoksunut. Näkemäni perusteella tämä vanhempainilta sen sijaan oli kaikkea muuta kuin ahdistava. Siihen vaikutti varmastikin luokanopettajan tekemä ensiluokkainen työ vanhempien ja koulun välille muodostetun suhteen rakentamiseen. Parhaimmillaan yhteistyö voi tukea kaikkien osapuolten hyvinvointia, kun vanhempien asiantuntijuus omasta lapsesta ja koulun ammatillinen asiantuntijuus lapsesta koulussa voidaan yhdistää kokonaisuudessaan yhteisten tavoitteiden tukemiseksi (Nurmi & Helenius 2013, 39). Oma lapsi on tietenkin jokaiselle vanhemmalle se rakkain, jolloin omiin kokemuksiin ja näkemyksiin ristiriitaiset huomiot koululta saattavat aiheuttaa opettajan ja vanhempien välille kitkaa. Keskustelimme ryhmänohjauksissa paljon opettajan ja vanhempien välisestä yhteistyöstä ja mielestäni tässä suhteessa opettajan ammatillisuus ja asiantuntijuus nousevat erityisen hyvin esiin. Opin, että se miten vanhemmille puhutaan, lähetetään viestejä ja kerrotaan asioista on niinkin rakkaan asian kuin oman lapsen kohdalla aivan valtavan oleellista, jotta pystyttäisiin rakentamaan toimiva vuorovaikutussuhde ja välttämään turhaa kitkaa aiheuttavat väärinymmärrykset. Lapsen koulussa viihtymisen kannalta toimiva suhde opettajan ja vanhempien välillä on kuitenkin merkittävä (Nurmi & Helenius 2013, 39).