Olen seurustellut mieheni kanssa jo kuusi vuotta ja olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana ihmetellyt, miksi hänellä on aika outo käytös joissain tilanteissa.
Heräsin viime yönä puolen neljän aikaan kauheaan meteliin, mutta en sen suuremmin kiinnittänyt huomiota, kun ajattelin, että "naapurissa oleva tuttu parivaljakko taas kinastelee ja siellä lentelee lautaset sun muut, mutta eiköhän ne kohta jo rauhoitu", ja käänsin kylkeä. Heräsin uudelleen siinä puolen kymenen aikaan ja menin normaalisti ikkunani eteen, jotta avaisin verhot. Avasin ne ja näin jotain kauheaa; nosturi oli kaatunut naapurimme katon päälle ja tehnyt siihen reiän. Havaitsin mieheni, joka laittoi kiireesti jotain taskuunsa. Lähdin ulos ja menin mieheni luo. Kysyin, mitä täällä on tapahtunut ja mieheni.. polvistui ja kysyi tämän tärkeän kysymyksen. En vastannut heti, koska lähinnä mietin tapahtunutta, mutta lopulta annoin myöntävän vastauksen poliisien katsellessa tilannetta vierestä.
Poliisi; "Mitä täällä on oikein tapahtunut?"
Mieheni: "Ajattelin kosia tyttöystävääni heti aamutuimaan, nostamalla itseni hänen makuuhuoneensa korkeudelle, jotta saataisiin vähän erilainen kosinta, eikä aina sitä tavallista. "
Poliisi: "Aiivan, selvä. Naapurin puolelta kaikki on ok, tarkoitus oli kuitenkin hyvä. Hän ei vaadi korvauksia, mutta hinaus tilattava, jotta saadaan nosturi pois ja reikä korjattua. Evakuoimme naapuruston kusi naapuria nyt varmuuden vuoksi,."
Mieheni: "Selvä ja hyvä niin. Tuoltahan tuo hinuri saapuu"
(nosturia aletaan suoristamaan, jotta se saataisiin pois, mutta se tekee kattoon vielä suuremman reiän.)
Mieheni: "Minä maksan nämä kulut. Olen itse aiheuttanut reiänn teidän kattoon, joten teidän ei tarvotse maksaa niitä, vaan ne menee minun pussista. "
Naapuri: "Olisimme mekin voineet ne maksaa, mutta kerta haluat..."2
Mieheni: "En halua, vaan minun täytyy. "
Naapuri: "Selvä on. Mutta me maksamme sinun ja tulevan vaimosi lomamatkan"
(Mieheni, naapurimme sekä poliisi saivat asian hoidettua ja me pääsimme seuraavalla viikolla matkoillemme. Nykyään vaan nauramme tapahtuneelle, vaikka siinä tilanteessa se ei kauheasti naurattanut.)